Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
PANU Annatte loihtujansa ladella ja omia haltijoitanne häväistä! Ja akat kilvan virsiänsä vetelevät! NAISET Emmehän me vaan kun se niin ... kun sanat suuhun pani ja kannel säveltä säesti. PANU En häneen kädelläni koskea tahtonut, menköön kylästä niinkuin tuli.
"Mikä tuo on?" "Kannel soitanko?" Hän näppäilee sitä ja hyrähtää lauluun. Sen silmät katsovat silloin jonnekin kauas aitan ovesta ulos minun ohitseni. Se kuuluu minusta hyvin kauniilta. Meistä tulee yhä paremmat tutut. Hänen nimensä on Johanna. "Lähdetäänkö marjaan?" Me juoksemme maantien poikki tuulimyllymäen taa aholle hakaan. Siellä paistaa päivä niin lämpimästi, että kivet polttaa jalkaan.
Kuningas raivoten värjyy, veri miekasta hurmeilee, Ja kannel kädessä vaipuu Guillem Doré. On otsa kirkas vielä, ja hymyy huuli, Ja herjasi viimeinen lause, min kenkään kuuli. Mut laulu, min trubaduuri on laulanut kuollessaan, On veikaten lentänyt halki Provencen maan. Ja vaikk' on kuningas kuollut, viel' laulu raikuu, Väkivaltaa ja murhaa soiden kautt' aikain kaikuu.
Tämä seikka ei kuitenkaan paljon minuun vaikuttaisi, jos olisin vallan yksin maailmassa; mutta on toisia, joiden tähden mielelläni kokoilisin omaisuutta ja säilyttäisin asemani. Monta vuotta sitten se oli Saksanmaalla opin tuntemaan saksalaisen ylioppilaan, joka oli hyvin köyhä ja joka ansaitsi rahaa kulkemalla ympäri maata kannel ja laulu mukanansa.
Ei soi kannel enää Karin talossa kostoa katkeraa hänkin hautoo. Nouskaa suksillenne! OLAI Paloivat sukseni ILPOTAR Saat minulta sijaan ... ottakaa meiltä! JORMA Sinulta?
MARTINUS OLAI, matkatamineissa, papin kauhtana ja kaulus harmaan sarkatakin päällä, poronnahkakengät jalassa, esiintyy varmasti, melkein käskevästi. REITA, kannel kainalossa. JORMA, EM
»Vielä hetki, oi vanha vuos!» päre pihdissä sammuu, kannel heikosti helähtää, kääntyvi ovella harmaapää loppui laulajan vuosi. »Minne viet mua, vanha vuos?» tuulet niin lauhasti tuoksuu »minä niin pelkään ja vapisen». »Rauhoitu, rakas lapsonen, ovella taivaan jo ollaan.»
Kahden veljen viha sillon vielä äänetönnä idäntyis, ja koska ulospuhjeta se tahtoisi, niin Väinön kannel, niin matkaan saattaisin, sen kohta tukeuttaisi, rauhan tekisi ainiaksi ja kättä puristaisit Kalervo ja Unto ikisovinnoksi. Silloin vuoden kierrellessä vuoden perään miehistyä kelpais isän ortten alla ja Metsolan linnoissa piehtaroita, kirkas keihäs kädessä.
Sun arvoises jos Turun linna oisi, se kuultais kultaa nyt ja purppuraa, sen päällä Päivätärten soitto soisi, sun juhlis kauneuttas kaikki maa, kuin jumaluutta, jonka juureen toisi mit' ijäisintään koskaan aavistaa tää korpi kolkko ja sen kansa karu, min kannel kyynelöi ja huokaa taru.
"Ja senpä vuoksi laulan ma, Kun kannel täällä soipi; Ei missään tuot niin riemuta, Kun Suomessa vaan voipi" Ulkomailla olevalle ystävälle. Laula niinkun lauloit täällä, Laula kiurun kielellä, Ulkoreunalla ja määllä Suloisesti viserrä. Niinkun joutsen armahalle Lemmestänsä laulavi, Samoin sinä vierahalle Laula kotimaastasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät