United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä mukaa kuin joku vangituista kalvaa sisäpuolelta vankityrmänsä portteja ohuemmiksi, peittävät vartiattaret ne ulkopuolelta uudella vahakerroksella, ja kärsimätön vanki ponnistelee itsepäisesti työssään, aavistamatta että se kalvaa lumottua muuria, joka yhä syntyy uudelleen raunioistaan.
Hän näytti minusta seisovan siinä niin sanomattoman yksinäisenä ja hyljättynä, ja ehkä se näytti siltä senkin tähden, että koko seutu silloin oli niin valosa ja kesäloistossaan. Koko matkan oli vaan yksi ajatus mielessäni: On siis myös jotakin muuta, jota hän ei ole uskonut minulle, joka hänen sydäntään kalvaa.
Laulaa kanteletta soittaen. Muistan sen hetken, Kun sotaretken Kaukaisen alkoi Niiloseni: Murheen ja vaivan Raskahan aivan Tuopi se minun rinnoilleni; Lempeni ruusu ryöstetty on, Syöstihin surman rannikkohon. Kaikk' on pois multa, Kun on pois kulta, Suru nyt kalvaa sydäntäni. Ulkoa kuuluu telmettä ja hurrausta. Elma taukoaa kuuntelemaan. Telme lakkaa.
Mutta siinä ei ole sitä kuluttavaa kiihkoa, mikä meidän henkeämme aina kalvaa, ei tuota ainaista kilpailua eikä epätietoa päämäärästä ja palkkiosta. Kunnia on ehkä pienempi, ja se on kyllä totta, ettei hän juuri voi maailman mainetta saavuttaa, niinkuin meistä joku harva. Mutta osaansa vaille ei hänkään tule jäämään.
CRESSIDA. No niin, se mennytt' on; ei toki vielä: En pidä sanaani. DIOMEDES. Siis, hyvästi! Et Diomedest' enää toiste narraa. CRESSIDA. Ei, älä mene! Sanan kun vain sanon, Niin suutahdat. DIOMEDES. En siedä tätä pilaa. THERSITES. En minäkään; mut mitä sin' et siedä, Paraalta maistuu mulle. DIOMEDES. Tulenko? Ja milloin? CRESSIDA. Tule vain! Oi, Zeus! Niin, tule! Oi, tunto kalvaa!
Mutta oli jotakin, jota ehkä kaikki eivät tietäneet: miten hän oli varjellen pitänyt kätensä sen päällä, joka nyt istuu hänen rinnallaan. Hänen suojissaan oli kaikki rasvatyyntä kodin rauhaa eivät päässeet häiritsemään nuo jokapäiväiset tuskalliset huolet, jotka saattavat kalvaa ja kuluttaa elämää kuin ruoste hänen rakkaaseen päähänsä ei suru saanut koskea.
Tuure, Tuure! Rakas, rakas Tuure! AGNES. Voida rakastaa, voida puhua noin. Ei, Siiri, syy on minun, ainoastaan minun, mutta rakkauteni teki minut raukaksi. AGNES. Miten he kiusaavat minua! Mutta on toinen, joka kalvaa kuolemaan asti. Minkätähden annoin minä myydä itseni! Köyhät! Mitä se tekee, kun omistamme toinen toisemme!
Hietakenttä, jota meri petollisesti kalvaa ja mikä joka hetki oli mereen sortumaisillaan oli hänen mielestään kuvaus heidän avioliitostaan. Sisämaassa, lounaiseen Ryforsista, ovat Käppingen rautakaivokset.
Mutta uskottomuutesi, hullutuksesi ja kaikki minä tiedän... Niin, totisesti olet sinä mieletön niinkuin oli isäsi, joka tuhlasi elämänsä tuon Lolan kanssa, ja niinkuin oli isoisäsi Juhana, joka kuoli häpeällisen raivokohtauksen vallassa käyttäen vahtosuisena ja intohimonsa riivaamana sanoja, jotka saattoivat laupeudensisaret ja hoitajattaret kalpenemaan... Sama kiihkeä veri, sama tulisen kuilun polte se sinuakin kalvaa.
Eikö sydämesi Alheidia ikävöitse? Oletko hankkinut aarteita ja onko niiden vaaliminen sulle lemmittysi kohtaamista rakkaampi? Vai oletko ehkä haavoitettu? Haa, balsamipuu erämaassa! Salik, Salik, riennä! Sydäntäni kalvaa tuli! Hennot ovat jalkani, mutta kantavat ne minut kuitenkin sinua vastaanottamaan!" Samassa syöksyi vaimoja ja lapsia hurjasti huutaen lähestyviä vastaan.