Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Ah," sanoi hän, hiljaa itseksensä, "Vappu, tällä kerralla et arvannut oikein. Eihän sitä matoa, joka sydäntäni kalvaa, taidakaan ottaa pois, vaikka antaisin palasen sydäntänikin sitä seurata. Minä näin kerran köynnöskasvin, se oli kierrellen kasvanut erään nuoren, kauniin ja suoran vesan ympärille. Minä kävin niin mielelläni sitä paria katsomassa. Mutta köynnös kuoli, ja se oli loppu.
Mua krouvarit häijyt kun kettää, Suon anteeksi heillekin vaan. Ma riemulla rintaani vasten Jo sulkisin maailmankin Ja mielellä hiljaisten lasten Ma kärsin sen kurjuudetkin. Kun ihmiset toistansa kalvaa, Ma maljaani tyhjentelen. Kun "puhtaatkin" parjaa ja solvaa, Ma lauluja luurittelen. Jos rikkaana oisin, ma muille Tuon heittäsin rikkauden.
BOLINGBROKE. Oi, ken voi pitää tulta kädessään, Kun ajattelee jäistä Kaukasusta? Ken julman nälän kiihkaa vaimentaa Vain atrioita kuvittelemalla? Ken lumess' alastonna vieriä Ja luulla kesähelteess' olevansa? Ei, ei! Tuo hyvän kuvittelu tekee Vain pahan tunteen kahta suuremmaksi. Enemmän suru tuima kirvelee, Jos kalvaa vain se, mut ei haavaa tee. GAUNT. Pois! Sua seuraan.
Mutta ostettuna se onkin vain alituisena riidankapulana. Sillä kun rajan yli on astuttu, kalvaa häntä kateuden musta henki nähdessään ystäviensä kalliit ja paljoa kauniimmat saalit. Samoin käy pitsien, samettipukujen ja monen muunkin, joka soveltuu vain rikkaille."
KLAARA. Minä olen utelijas. Ja sitä paitsi minua vaivaa hänen läsnä-olonsa. Yhä vielä en tiedä, kuin käyttäitä häntä kohtaan. Minä teen hälle väärin, ja se kalvaa mun sydäntäni, että häneen pitää sellaisen välin tuntua niin syvällisesti. Ja kumminkaan, enhän minä sille mitä voi!
Tuolla asuu vanha Saara", jatkoi hän, piiskan varrella viitaten alas laaksoon; "vähitellen, pitkällisillä tuskilla, kalvaa tauti hänen elämänsä lankaa, ja vaikka hänen ainoana tukenansa on pieni kivuloinen, keuhkotautinen tyttärensä, on hän kuitenkin aina nöyrä, kiitollinen ja onnellensa tyytyväinen. Tämän vaimon elämä on paras saarna koko kyläkunnalle.
Hänen nimens', äsken kirkas Kuin otsa Dianan, nyt nokimusta Kuin oma muoton' on. Jos köytt' on, veistä, Myrkkyä, tulta, hukuttavaa virtaa, En tuota kärsi. Varmuutta jos saisin! JAGO. Ma näen, kuink' aivan teitä kalvaa kiihko; Kadun, ett' ilmi toin sen. Varmuuttako Te tahtoisitte? OTHELLO. Tahtoisin? En, tahdon. JAGO. Ja saatte. Mutta kuin? Kuin saada varmuus?
Monet vuodet päästään, tuhansina unettomina öinä olen itseäni syyttänyt, niinkuin nytkin syytän. Agnes, me olemme molemmat onnettomia, niin onnettomia, että joka minuutti kalvaa päivän pituisena elämämme lankoja.
Voi tuskin ajatella mielenliikutuksille vähemmän altista henkilöä, ja kumminkin olen kertonut sinulle, että ensi yötä täällä ollessani kuulin hänen katkerasti itkevän, ja sittemmin olen usein huomannut kyynelten jälkiä hänen kasvoillaan. Joku syvä suru häntä kalvaa. Väliin luulen että häntä mahtavat rikolliset muistot ahdistaa, väliin taasen, että Barrymore lienee oikea kotityranni.
Martha: Epäillä Herraa en tahdo, Ma uskon: Hän auttaa voi; Mutt' oi, täm' odotus kalvaa, Kuin maksaa jäytävä koi; Ja aatteit' uusia nousee, Kuin, aaveit' ijäisen yön Ja toivoni sammuvi, kuolee Ma rintaa tuskasta lyön.
Päivän Sana
Muut Etsivät