United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänestä on asukas muuttanut pois. Hän ei nuku, vaikka yö on tullut; hän ei makaa, vaikka väsymys vaivaa; hän ei hae ruokaa, vaikka nälkä kalvaa. Jo olet arvannut. Hän on Katri. Kaksi tuntia on hän näin istunut. Miten istuu hän? Kädet ovat ristissä rinnalla, pää nojaa seinää vastaan, silmät tirkistelevät ylöspäin. Hän ei liiku. Olisi luullut häntä kiveksi tai puuksi.
Jos sisartasi rakastin, näen nyt hänen kuvansa sinun kasvoissasi, ja jos mielenhaikeus minua siitä kalvaa, että hänet kadotin, täytyy minun paeta sinun luoksesi, sinulta saadakseni lohdutusta. En usko mitään siitä, mitä maailma sinusta puhuu, minä otan sinulta entisyytesi pois, ja teen sinut siksi, mitä sisaresi oli.
Söikö sun julma Sotainen surma, Silloinpa kuolen kyyneleihin. Jos elät vielä Urhojen tiellä, Niin jopa joudu kaulalleni! Silloinpa murhe pois katoais, Riemu ja rauha taas palajais. Kaikk' on pois multa, Kun on pois kulta, Suru nyt kalvaa sydäntäni. Ovi aukenee Niilo astuu upseerin puvussa sisään, vasen käsi ripustettu kaulalle; häntä seuraa Hannu, Liisa ja Antti, niiden jälestä kansaa.
Voi noita ryysyisiä ihmishaamuja, joita nälkä kalvaa... Leipää, leipää! Eikö ole leipää? Nuo kaikki nälkään nääntyvät .... ja hauta mustana ammottaa ... niin mustana kuin yö... Verta ... voi, kun on paljon verta, eikä kukaan sido haavoja... Tulta siellä ja tulta täällä ... ja paleltaa! Tuli ei lämmitä, se ei luo valoa... Voi, milloinka tämä loppuu...?
Ei minulla ollut mitään muuta kuin ruoskaa kyllälti. Usein oli minulla niin nälkä, että olisin iloinnut, jos olisin saanut kalvaa luita, joita koirille heitettiin. Mitä iloisuus merkitsi, minä en tiennyt. En minä ollut koskaan ennen kuullut yhtään ystävällistä sanaa, kuin pääsin teidän tehtaasenne työhön.
Lujaluonteinen voi tosin hillitä itseänsä, jottei katkera muisto muodostu kostonpyynnöksi; mutta itse muistoa ei hän voi tukehuttaa. Se kalvaa niinkuin ruumiinmato häntä yhä, sitä katkerammasti kuta syvemmälle hänen sydämeensä kärsitty vääryys koski.
Ja nyt tahdotte te itse, ehätti Julia, matojen ja petolintujen tavoin kalvaa lapsen sydäntä ... vaikka tämä lapsi ei koskaan ole tehnyt teille mitään pahaa!... Ei, ette te sentään saata olla niin säälimätön, lisäsi hän samassa, lähestyen tuota hirvittävää ihmistä ja tarttuen lempeästi hänen käteensä. Niin kauhea et voi olla, äiti.. Uusilla rikoksilla et saavuta sovitusta ja armoa.
Sillävälin nämä kehittyvät, tahtovat nekin vuorostaan nähdä päivän valon sekä alkavat kalvaa kennojensa kansia. Paha sekasorto uhkaa yhteiskuntaa.
Sinun oma intohimoinen sielusi kas siinä lohikäärme, jota vastaan sinun tulee taistella, siinä tuli, joka sinua kalvaa ja tulee muitten surmaksi, ellet sitä aikanaan tukehuta! Taivuta itsesi sallimusten ja yhteiskunnallisten järjestysten mukaan ... koeta voittaa itsesi ... muuten joudut kärsimään ja muserrut kuin minä! "Minulle on taisteleminen jo myöhäistä voimani ovat menneet, haluni mennyt!
Tässä, tässä", lisäsi hän laskien kätensä sydämelleen, "tässä tunnen sen, toiveitteni tämänpäiväinen pettyminen on mato, se kalvaa jo sydäntäni eikä se lakkaa ennen, kuin saa hävityksen työn lopetetuksi. Vaimo raukka! Poloinen poika raukkani!"