Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Juuri tämmöisissä vaaran tiloissa meidän tulee näyttää kuninkaallisen veren arvo. Minä tahdon pelastaa heidät tai kuolla heidän kanssaan." "Voi, Sisareni, minusta tuntuu kuin en olisi koskaan ennen kuin nyt tietänyt, että olin veli. Kallis Miriam, mitä elämä on? mitä kosto taikka vieläpä mainekin ja vapaus ilman sinua? Minä jään tänne."
Joka hetki on mulle kallis, henkeni rippuu siitä että joudun."
Juro mieli, tunne kylmä, Talvet kolkot, pitkät yöt, Karu luonto, hidas kansa, Hitaita myös riennot, työt! Kuitenkin, kuin tenhokahlein, Sidot mua, Suomenmaa! Köyhyyteskin, kärsimykses Lempeäin vain vahvistaa. Sata kertaa vaikka vielä Kurjemp' oisit, köyhempi, Hyljätä en sua voisi. Kurja, kallis. Suomeni! Ihailuni ottakaatte, Vieraat, immet, vieras maa!
Tämän perästä isä ja poika menivät pois. "Kallis isäni", sanoi Markus, kun he lähtivät, "mikä saattaa ihmiset niin julmiksi? He haluavat nähdä verta. Kaikista näistä sydämeni kipeentyy. Minä en tahdo koskaan tulla takaisin tänne. Ja minun tekee niin kovin mieli saada tämä miesraukka pois kotiin. Kuinka hän kärsi! Kuinka kauheata se oli! ja vaikka hän oli ollut niin urhoollinen!
Ja onpa uni tosiaankin kallis lahja väsyneelle, sairaalle ja surevaiselle; mutta ei sen vaoksi saa laiskotella kauniina aamuna, vaan täytyy ajatella, että vanha kalastaja seisoo ikkunan ulkopuolella huutamassa: "ylös reivaamaan! ylös reivaamaan!" Mutta minun piti kertoman, miten oli aamulla metsässä. Niin, siellä oli viheriäistä ja raitista ja hyvin ihanaa.
Nää vaivaa mua miettehet, en niiltä rauhaa saa: vaan kuinka estää aattehet ja vapaus kuolettaa! Ja onhan hengen vapaus mun aarre armaisin, niin kallis, että autuuden mä siihen vaihtaisin. Lie turhaa taivas, maailma, ja ihmispuuhat nää, lie turhaa toivot, taistelut, lie turhaa kaikki tää. Tuon kaiken vielä kestänen, jos joskus itkenkin; vaan vapauden jos vienette, niin tehkää hautakin!
Onhan se vanhempi ja kauemmin asuttu paikka, vai mitä Jaakko siihen sanoo?" puheli Mauno. Jaakko ei vastannut toviin aikaan mitään; näyttipä siltä kuin hän olisi kadottanut puheenlahjansa. Hänen rintansa aaltoili ja hengityksensä kävi harvemmaksi; näkyi selvästi, että joku sisällinen tunne ahdisti häntä. "Rakas, kallis on minulle tämä koti.
Kornelia nousi taas ylös ja jäi seisomaan lattialle. »Mitä te tarkoitatte?» hän kysyi. Vildhagenin katse alkoi tapansa mukaan etsiä lattialta jotain, jota se ei koskaan löytänyt, ja matami Tvet katseli ympärilleen suurella, kristillisellä katseella, joka sanoi: »Hän kysyy, mitä te tarkoitatte.» »Hm, hm», Vildhagen taas alkoi, »usko on kallis lahja »
Oi isänmaa, sä kultainen ja kallis, Sä mainesi ja mantereinesi, Sun lakines ja kaikin laitoksines Ja uskoines ja äidinkielines, Kuin oma äiti armas, armahampi Sä mielest' olet miehen vapahan. Kukahan lie isänmaan sisällystä lyhyemmin ja sattuvammin lausunut kuin Oksanen näissä kuudessa säkeessä.
Lasi oli silloin mahdottoman kallis, sillä sitä täytyi tuoda Pyömistä saakka. Yksi ainoa ikkuna oli avattava, muut olivat pieliin naulatut, mutta tuulta tuntui sittekin salissa. Salin kolmannessa seinässä oli kaksi ovea, ne olivat tammipuusta, paksut, möhkeät ja suurella rivalla varustetut.
Päivän Sana
Muut Etsivät