United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Antti hyppäsi sängystä, kaivoi matkalaukustaan kirjeen ja virkeämielisenä istui Hannan viereen sänkyyn, aukoi kirjeen ja jatkoi: »Se Suomen Kirjallisuuden Seuran johtokunta kirjoittaa tässä muun muuassa näin: Koska kansamme muinaistarusto on epäilemättä vailla niitä syntysanoja, joilla Väinämöinen valmisti sotivenosensa, niin toivomme teistä löytävämme niitten sanojen etsijän ja löytäjän, joilla kansamme muinaisuuden satakaari valmistetaan.
Sanoin olevani valmis osoittamaan hänelle kiitollisuuttani siihen määrään kuin olin velvollinen ja jäin odottamaan jotain tavatonta pyyntöä. Lausuin olevani valmis auttamaan häntä. »Hyvä», sanoi hän, »alota siis.» Hän kaivoi taskustaan ruostuneen avaimen. »Tässä on», sanoi hän, »avain porrastorniin rakennuksen tuonnimmaisessa päässä.
Antin tyynesti totiset kasvot hieman värähtivät, mutta hyppäsi seisalleen, kaivoi povitaskustaan esille nimismiehen antaman paperin. Se neljäksi taitettu paperiarkki kädessään siirtyi Antti valliaidan portille. Soitti ovikelloa. Ei kuulunut hiiskaustakaan enempi kuin haudasta. Soitti kovemmin ja rupesi odottamaan. Silloin alkoi kuulua likeneviä voimakkaita askelia.
"Surakanko!" tarttui isä, kaivoi hammastansa tikulla, nitristeli ikeniänsä, puhdistaessaan kielensä kärellä tikun jälet, kävi sitte sylkäsemässä ja ilmotti: "No joutaa tulla... Puhuuhan sitte Nykösen kanssa jauhon hinnoista, niin ei se ukko ole muiden vastuksena."
Valkaman kartanon koko päärakennuksessa oli ainoastaan Arnold, pikku Teppo ja tämän hoitajatar. Arnold kulki huoneessaan vaivaloisesti sauvaansa nojaten. Hän näytti miettivältä. Viimein hän avasi piironkinsa alimman laatikon, kaivoi sieltä esille pari villavaate kappaletta, pani ne kainaloonsa ja alkoi linkuttaa keittiöön. Siellä ei ollut ketään. Hän meni Esterin kamariin.
Kiire oli. "No niin. Koskenalustan Antti laittoi terveisiä", sanoi hän vihdoin. Hän katsoi Hannaan ja hymyili. Hanna tunsi nyt punastuvansa. "Ja kirjeen", lisäsi hän sitten ja kaivoi povitaskustaan rutistuneen kuoren. "Kiitoksia", sanoi Hanna ja otti nopeasti kirjeen toisen ojennetusta kädestä, työnsi sen taskuunsa. "Hyvin siellä Antti jaksaa", jatkoi nyt työnjohtaja pyytämättä.
Ottaisko lasin, sanoi hän Korabljovalle pyyhkien paidan hihalla kyyneleitänsä ja vaan silloin tällöin enää nyyhkyttäen. Mitäs, olkoon menneeksi, sanoi Korabljova. Maslova kaivoi rahat esille, niinikään korvapuustin sisästä, ja antoi Korabljovalle kupongin.
Se on nuoren Kellgrenin terävän kynän jälkeä! huudahtivat muutamat. Meidän tulee kuta pikemmin sitä parempi kutsua hänet seuraamme. Kärsivällisyyttä, kuunnelkaamme jatkoa! hymyili Calonius. Luuvalo eukon tappoi, oi! hälle laulun puhetaito soi, historia kaivoi hälle hau'an, toi metafysiikka surusauvan ja juridiikka mitalit. Ol' lääketiede riemuissansa, näin taudiss' onnistuttuansa.
Hän kaivoi pienen, pyöreän kymmenenpennin peilin taskustaan ja kuljetti sitä huolellisesti silmäinsä ohi, ensin toisen, sitten toisen. Matkan vaivat, matkan valvokit, mutisi hän suurella suvaitsevaisuudella itseään kohtaan. Muuten voin sanoa sinulle terveisiä hautajaisista. Kuinka? Hän on haudattu jo? Eilen! Molemmat! Multa päälle! Eikä yksikään kukko ole siitä kiekahtanut.
Käyppäs karttakammarihin, Osta sieltä uusi kartta, Minä venskaksi vetäisen, Ruotsin kieltä kirjoittelen.» Jussi päästävi paperit, Kaivoi kartan kainalosta.