Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Maisusta nyt oli kumminkin hyvä apu; hän tyrkytti jokaista syömään ja juomaan, ja hänkin oli oikein onnellinen, kun Anni sanoi, että Maisun sopi kopeillakin kun hän piti taloutta niin näppärästi, ettei emäntää huomattu ollenkaan kaivata. Maisu pyhkieli silmiään hiljan pestyllä esiliinallansa.
Minusta tuntuu, kuin tällä tavalla olisi melkein yhtä väärin kiittää siitä, mitä meillä on, kuin kaivata sitä, mitä meillä ei ole, koska me emme saa ajatella, että meillä on jotakin. Se hämmentää minua kauheasti." Minä panin uudestaan maata ja päätin olla kokonaan näitä ajattelematta.
Siihen kuuluminen oli naisellekin varmana takeena siitä, että hänen tulevaisuutensa oli turvattu. Eläen vuoroin maalla vuoroin kaupungissa, ja rikkaamman isän tyttärenä saaden joskus tehdä huvimatkan iloiseen Tukholmaankin, ei hänellä juuri voinut olla, mitä kaivata ja mitä toivoa, kun hän lisäksi vielä oli kaunis ja soma.
Mielipä sinne mun ois, mut jättänen nyt sinut yksin, silmäsi synkistyy, joka nyt niin seesnä jo hohtaa, vaivatkin runotyön ois menneet hukkahan aivan. Turviin lapsesi jään, jos valveutuu, heti huollan; tuudita en, sun tyyliis, suukon saa sylivauva kohta ja hengähtäin puvun uuden lämmitän illaks. Siistinä, hienona näin, ei hän sua kaivata tiedä, hentoa hellin vain, kuin kasteenhelmeä kukka.»
»Poisko vielä uudestaan? Ei, ei! Onhan täällä muita, joita ei niin paljoa kaivata kuin sinua ja jotka eivät niin paljoa voi vaikuttaa taistelun alkupuolella kuin sinä. Lähetä heidät sijastasi.» »Itse kukin paraiten tietää, mihin kelpaa, ja minä tiedän paremmin kuin kukaan, että rauhalliset toimet nyt yhtä vähän sopivat minulle kuin minäkään niihin.»
Sinunkin pitää kaivata ja tulla, ainakin puolitiehen, minua vastaan, sinunkin on astuttava askeleesi. Koska juhlakentällä ja muuallakin menet muiden luo, mikset tulisi minunkin luokseni, jos sinulla siihen olisi tarve? Olethan tietystikin huomannut, että seurailen sinua kaikkialle. Tiedät jo, mikä on tarpeen, voidaksesi ottaa jonkun kehoittavan askelen, vuorostasi sinäkin.
Viija istui ompelemassa ja hänen olkapäähänsä nojaten katseli emäntä syrjästä ja silloin sattui hänen suutaan syyhyttämään. Pois minun pitäisikin lähteä, sanoi hän ikäänkuin omissa ajatuksissaan. Siellä kotona mahtavat kaivata, kun suutani tuossa syhytti vasemmalta puolen. Petu-poikakin näytti nyt lähtiessäni olevan niin ikävissään. Mikähän sillä olisi? kysyi Reeta toiselta puolen tupaa.
Mitä välittäisin minä hänen rikoksestaan, jos hän olisi ventovieras? Mitä jo vaan! RIIKKA. On hän, poloinen, mahtanut kärsiä tarpeeksi asti näinä vuosina. Ei siinä sinun kuritustasi enää kaivata. KORTESUO. Hänkö kärsiä? Kyllä kai! Olisiko hän silloin sitä niin salannut ja peitellyt? Ja niin teeskennellyt? Saakeli soikoon, kun sitä ajattelen ! RIIKKA. Sinä et, ukko parka, niitä asioita ymmärrä.
Näet nyt omilla silmilläs, minkä vahingon häijyys saa aikaan. Kyllä näen, sanoin minä, luvaten elää siivolla, ja Vierimän ukko taputti kädellänsä päätäni, lausuen: Oikein, Heikki; kun siivolla aina olet, niin kyllä sinusta mies tulee, jota olen aina toivonutkin. Nyt vasta huomasin kaivata yhtä joukostamme, nimittäin Loviisaa.
Eihän poika liene johonkuhun muuhun silmäänsä iskenyt?" Muutamana iltana syyskuun puolivälissä v. 1710 astuskeli vanha Jaakko kiihkeästi edestakaisin pienoisessa kamarissaan; Matleena istui kamarin eteisenä olevassa pirtissä kangasta kutoen, ja Anna kehräsi. Juhanaa alettiin jo kaivata; hän oli tavallista pitemmän ajan ollut ulkosalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät