Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Ja kuitenkahan riemu ei tunnu riemullen; Jotakin siellä puuttuu, mut mit', ei tiedä ken. Ilveillään, lauletahan, hymyillään, tanssitaan, Vaan tavan vuoks on kaikki ja teeskelyä vaan. Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen: Siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, Ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin... Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin.
Yhä syvemmälle vajoo hän epätoivoon; yhä heikommin kaikuu tuo rakkaudesta rikas ääni, joka ei väsy huutamasta hänelle: "Miksi vainoot minua?" Nyt on hänen elämänsä sydänyö; yksinäisyyden tuskat kietovat hänet kuin suuret erämaan varjot.
Aina sorja Suomen kieli Kaikukoon sun huuliltais, Asukoon Suomen mieli, Laulaja, sun rinnassais! Suomen laulu. Kuule, kuinka soitto kaikuu, Väinön kanteleesta raikuu: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Kuule, hongat huokaileepi, Kuule, kosket pauhaileepi: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Katso, jäät kuin pohjasessa Välkkyy päivän paistehessa, Suomi laulelee! Suomi laulelee!
Vaikk' oisin tiellä silminnän, Hänt' en näe kumminkaan. Välissä vett' on, vuorelaa Ja kangas honkineen; Meit' aamu, ilta erottaa, Ehk' yökin varjoineen. Aamu. Koi jo ruskopiskuloilla Idän pilvet kirjoaa, Pensaill', lehti-silmikoilla Kastehelmet kimaltaa. Ilovirttä linnut raikuu, Puusta puuhun lennellen, Tuhat riemun ääntä kaikuu, Vaietessa tuhanten.
Vaimon armautta, lasten rakkautta, isän nuoren onnekkuutta, kotikummun kultaisuutta, koti-ilman ihanuutta kaikuu soitto tyyni, sointuvainen.
Niin kaikuu uusi rippisaarna maanviljelijöille, jotka oman heikkoutensa ja kykenemättömyytensä tunnossa jättävät maansa *parempainsa* käsiin.
Siihen lausui vanhus vastaten: "Tyttäreni, ilo kylässä, Riemu majoissa on vallalla, Laulut, kannel-soitot kaunihit Kaikuu komeasti ilmassa. Vanhat, nuoret, köyhät, rikkahat Juhlavaatteita jo kantavat, Pojat vaihtelevat keskenään Hattunauhoja ja tyttäret Päitään kukkasilla käärivät. Etsin siis Nadeschdan polkuja, Etten iloani kaipaisi Sieväin neitosien joukossa."
Maa ruskovi rinnan alta, Jo silmiä peittää yö; Mut kuolla hän viel' ei malta, Kun kesken on kaikki työ. Ja toivoen tuskissansa Hän selvähän aistelee, Kuin Ruotsin ja Suomen kansa Taas eistyen taistelee. «Gud med oss!» kasvaen kaikuu Taas puolelt' ystävien, Ja «Hakkaa päälle!» jo raikuu Kuin pauhina Pauvanteen.
Rakastit synnyinmaatas, missä lepäät, sen kieltä, kansaa, kansan kunniaa. Vaikk' kaikki kiitokset kai nytkin epäät, nyt sentään kaikuu sitä kansa, maa: ei aine, henki Sulle ollut eri, kaikk' kaunis kuului Sulle yhtehen, Sull' oli suomalainen suonten veri, ja sydän suuri, inhimillinen. Siks olet mentyäskin merkki meille, kuink' elon päivänpuolta etsitään.
Jo vihdoinkin päivä sarastaa....! Veri on kuivunut. Hautojen nurmet pelloksi kynnetään... Tuli taas lietsoo lämmintä ja valaisee... Sampoa taotaan Karjalassa. Vasara välähtelee ja alasimelta kipunat sinkoilevat... Luoja antaa auringon paistaa yli avaran maan, ja kirkonkellon ääni kaikuu ... kiitosta ja ylistystä...!
Päivän Sana
Muut Etsivät