Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Kun ois auki akkunoa, Pikkuisenkin piilollansa, Josta laiva lastin kanssa Saattaisi Savosta päästä Niille väljille vesille, Lavioillen lainehille, Kyllä siitä kuulut kansat Saisivat samassa nähä Tokko tohtiipi torillen, Käyä kauppatanhualle Ankara Savon asuja, Sekä kuulu Karjalainen.
"Olipa aikoa vähäinen. Rauta tahteli tavata vanhempata veikkoansa, käyä tulta tuntemahan. "Tuli tuhmaksi rupesi, kasvoi aivan kauheaksi: oli polttoa poloisen, rauta raukan, veikkosensa. "Rauta pääsi piilemähän, piilemähän, säilymähän tuon tuiman tulen käsistä, suusta valkean vihaisen.
Hänpä on minunki luonut näille päiville pahoille, yksin öillä valvomahan, päivällä makoamahan." Astua ajattelevi, käyä kääperöittelevi: päätyi Päivyt vastahansa. Päivälle kumarteleikse: "Oi Päivyt, Jumalan luoma! Etkö tieä poiuttani, miss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?" Päivyt taiten vastaeli: "Kyllä tieän poikuesi!
Itse tuon sanoiksi virkki: "Lähteä minun tulevi niinkuin muinenki kasakan eli orjan palkollisen lähteä kytömäelle, käyä hongikkokeolle!" Käsin kääri vaattehensa, kourin helmansa kokosi; otti vastan varjoksensa, lehen lempi suojaksensa. Astua taputtelevi vatsanvaivoissa kovissa huonehesen hongikkohon, tallihin Tapiomäelle.
Sata miestä sarviloista, tuhat turvasta piteli härkeä taluttaessa, Pohjolahan tuotaessa. Härkä käyä källeröitti Sariolan salmen suussa, syöpi heinät hettehestä, selkä pilviä siveli. Eikä ollut iskijätä, maan kamalan kaatajata Pohjan poikien lu'ussa, koko suuressa su'ussa, nuorisossa nousevassa eikä varsin vanhastossa. Tulipa ukko ulkomainen, Virokannas karjalainen.
Miehiä on miehet kaikki: Mitk' on miessä ollaksensa, Jotka maita matkustavat, Työnsä toimella tekevät; Merimies on merkillinen. Joka aalloilla ajaapi. Ei kohta kotona käyä, Kun laiva lahelta lähti, Seilit ottivat selälle. Haihtui silloin herran rouva, Unehtui ukolta akka, Kun laiva lahelta lähti, Tuuli tuuvitti alusta.
Kesät kontuja keräsin, Talvet väännin taikon vartta, Piti käyä piilosassa, Metsän korvessa kovassa; Pässit päätäni puneli, Oinas otsakierojani, Minun päätäni piloisen, Otsoani onnettoman. Pah' oli orjana eleä.
Mutta uudessa talossa, vieraassa perheessä: »Toisin siellä, toisin täällä; Toisin siellä torvet soivat, Toisin ukset ulvaisevat, Toisin vierevät veräjät, Sanovat saranarauat. Et osaa ovissa käyä Talon tyttären tavalla, Et tunne puhua tulta Talon miehen mieltä myöten». Tätä kuvausta täydesti käsittääksemme, pitää meidän tuntea vanhain Suomalaisten patriarkallinen asuintapa.
Siell' on onni ollaksesi, armas aikaellaksesi, käyä kengättä kesällä, sykysyllä syylingittä suurimmilla suon selillä, leve'illä liettehillä. "Kun et tuonne mennekänä etkä oike'in osanne, ota juoni juostaksesi, polku poimetellaksesi tuonne Tuonelan salolle tahi Kalman kankahalle!
Aika poika minä olen, minä tahon naia, Enkä kauan akata ma aikaan tulla taia. Likkojahan minäki vaan mielelläni naisin, Akat ei kelpaa kerällä, vaikka kyllä saisin. Minä lähen likkain aittaan, hyvä on siellä käyä, Puteli on arkussa ja paloviinaa täynnä. Likka kulta herasilmä, kaahas tilkka viinaa, Minä ostan toiste sulle soman silkkiliinan.
Päivän Sana
Muut Etsivät