Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
rahi: "Kuti, kuti, kultaseni, Tule tänne kukkaseni! Tääll' on kaunis karjan käyä, Armas paimenten asua; Pohjaspuolella mäkönen, Päivänpuolella puronen, Lehtomaita luotehesen, Itähän isot ahoset. Kuti, suti, kultaseni, Tule tänne turkkaseni, Tääll' on nuori neitosesi, Kaunis kasvin kumppalisi; Sopisipa suuta antaa, Kun olisi kahen valta."
Nyt on kaikki kallistunna. Kun olin miessä nuorempana, Hersyin heinänkarvaisena, Silloin kelpasi kestin käyä, Kestin käyä ja kisata; Lysti oli syöä, lysti juoa, Lysti leikkiä piteä, Markan maksoi mallaskappa, Killingin humalanaula. Nyt ne on kaikki kallistunna, Elo entinen hävinnä, Nyt on kukkaro kulunna, Rahat saaut rauennunna. Laulan taskuni tavoilta.
Kovin tulee tästä morsian paran sydän raskaaksi; hän itkee ja valittaa katkerasti: »Toisin tiesin, toisin luulin, Toisin toivoin tuon ikäni: Käkesin käkenä käyä, Kukahella kukkuloilla, Näille päivin päästyäni. Enpä nyt käkenä käyne, Kukahelle kukkuloilla; Olen kuin alli aallokossa, Tavi laajalla lahella, Uiessa vilua vettä, Vettä jäistä järkyttäissä!»
Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Aina tuskansa tulessa, Vatsan vaivoissa kovissa, Itse tuon sanoiksi virkki: "Lähteä minun tulevi, Niinkun muinenki kasakan, Eli orjan palkkalaisen, Lähteä Tapiomäelle, Käyä hongikkokeolle!" Otti vastan varjoksensa, Astua alottelevi, Nousevi kipumäkeä, Kipuvuorta kiipueli, Huonehesen hongikolle, Tallihin Tapiomäelle.
Kerran lähteä käkesit, Kerran toisen toivottelit, Lähteä emon eloilta, Vanhan taaton tanhuilta, Viertä maille vierahille, Käyä käskemättömille, Miniäksi miehelähän, Orjaksi anoppelahan. Niinkö luulit neito nuori, Niinkö kasvava kananen, Ativoihin vietäväsi, Oljamiin otettavasi?
Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Elä itke puinen pursi, vene hankava havise, kohta saat sotia käyä, tappeluita tallustella!" Pani neiet soutamahan, sulhot ilman istumahan; neiet souti, sormet notkui, eipä matka eistykkänä. Muutti vanhat soutamahan, nuoret päältä katsomahan; vanhat souti, päät vapisi, eipä vielä matka eisty. Siitä seppo Ilmarinen itse istui soutamahan.
Pitäisipä piikasien; Pitäisipä poikienki, Yli päänsä ymmärrellä, Tulla ei tuhmasti tupahan, Käyä kättä iskemähän, Sormia sovittamahan. Kyll' on kihlan kantajoa, Talarin taritsijoa, Neien viejeä vihille, Kuortihin kulettajoa; Ei ole lapsen syöttäjeä, Ei emon elättäjeä.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Minä hauin halkoaisin, tohtisin käsiksi käyä, kun oisi isoni puukko, veitsi valtavanhempani." Vieri veitsi taivosesta, puukko pilvistä putosi, pää kulta, terä hopea, vieri vyölle Päivän poian. Niin pätevä Päivän poika tuon veitsen käsin tavoitti; sillä hauin halkaisevi, suu levän levittelevi.
Pian pääsi terveheksi; liha kasvoi kaunihiksi, alta aivan terveheksi, keskeä kivuttomaksi, vieriltä viattomaksi, päältä päärmehettömäksi, ehommaksi entistänsä, paremmaksi tuonoistansa. Jo nyt jaksoi jalka käyä, polvi polkea kykeni; ei nuuru nimeksikänä vaikerra vähäistäkänä.
Mitäs mun poloisen poian Täytyi runpuhun ruveta, Käsin käyä tähtehille; Saaha suolta suopetäjä, Leppäpökkelö lehosta, Tervaskanto kankahalta, Kun en tammea tavannut, Osannut omenapuuta. Nain vihaisen, toin toraisen.
Päivän Sana
Muut Etsivät