Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Mutta liian myöhään, sillä äiti oli jo huomannut liikkeeni ja kysyi: »Mitä sinä piilotat kätesi alla? Ahaa, ratsastava tinasotamies! Mistä sinä sen olet saanut?» Punastuin tulipunaiseksi, änkytin muutamia sanoja, enkä voinut heti vastata, sillä kysymys oli tullut niin odottamatta.
Tänä iltana me ajattelemme vain minun onneani, että minulla nyt on luonani ne, jotka ovat minulle kaikista kalleimmat ja rakkaimmat tässä maailmassa. Mutta mitä minä näen? kätesi on siteessä? Sinä olet haavoitettu? Kuinka on sinua haavoitettu? Kaarle Viktor ei voinut valehdella. Hänen täytyi kertoa tuosta kaksintaistelusta, josta hän tähän asti ei ollut mitään virkkanut.
Kippis sen päälle. Pirun malja! Elkää toki Ka, pane pohjaan vaan elä, elä heitä tippaakaan tähdettä sen miehen maljaan, muuten ei tule mitään meidän yhteisistä tuumistamme. Pirun malja papin viinassa! Vapiseeko kätesi? Kaada pian kurkkuusi, ettei mene maahan jumalanvilja. Süssoderjaa. No, ja sano nyt asiasi, haasta tautisi, talonpoika! Jos haastettaisiin kahden kesken.
Anna armias Jumala, Herra Henkesi lähetä, Lahjoittele lapsillesi, Selvitä sokiat mielet, Että oike'in osaisit Tutkia kätesi töitä, Siitä tuntisit Sinunkin Luojaksensa laupiaaksi. Ajattelen aikojani, Muistan murhepäiviäni, Entisen elämän juurta.
»Ione, sisareni», nuori kristitty sanoi, »pane kätesi otsalleni sinä tunnet, kuinka se polttaa salli minun nauttia sinun viileästä kosketuksestasi. Puhu minulle, sillä sinun miellyttävä äänesi on kuin tuulenviri, jolla on raikkautta kuin musiikilla. Puhu minulle, mutta älä siunaa minua!
Kun Sorvilahden vanha friiherrinna lahjoitti tuon kruunun, niin tehtiin siitä ilmoitus ja julkinen kiitos kirkossa.... »Antaisit, hyvä Herra Jeesus, minulle anteeksi kaikki pahat teot, rikokset ja synnit.... Jos en muista olla, niinkuin olla pitäisi, niin tule minun luokseni noin kuin tulet tuossa Pietarin luo ja nosta toinen sormesi ja ojenna kätesi avuksi hukkuvalle, eläkä anna minun vaipua paatumukseeni ja epäuskooni.»
NEITI SALMELA. Sinun kätesi haisevat rouva Danellille. Rouva Danell kävi äsken täällä, vaan en minä häntä edes kätellyt. Mutta onpa sinulla tarkka hajuaisti. NEITI SALMELA. Minä inhoan, minä sitä ihmistä inhoan! HURMERINTA. Hän on hullu? NEITI SALMELA. Ei. Vaan tunnoton saituri! Erehdys! Suuri erehdys! NEITI SALMELA. No kuulehan!
Henkeni uhalla takaan, ettei se pienelle herra kreiville vähintäkään vahinkoa tee. No, näytä siis eläin meille, sanoi Stein levollisena. Feliks anna minulle kätesi ja lupauksesi ettet minusta eroa. Feliks lupasi kaikki, sillä hän halusi suuresti karhua nähdä. Ivan vei vieraansa yli pihan suureen, valoisaan talliin, jossa eläimet olivat.
Ja minäkö torelisin sinua, joka lemmit ja suosit minua kuin äiti; ja kaikkiahan täällä suosit. Mutta ainapa toki ylevämmin ja lempeämmin katsahtelee kuvas siitä päivästä asti, jona lempesi tunsit ja annoit urollesi kätesi ahaa, eikö huomaa mun silmäni? MARGARETA. Ah, sinä luulet, että tunsin lempeni vasta sillon. Ei niin.
EMILIA. Hän eikö ole luuleva? DESDEMONA. Ken? Hänkö? Aurinko hänen kotimaassaan, luulen, Ne huurut hänest' imi. EMILIA. Kah, tuoss' on hän! DESDEMONA. En häntä päästä ennen kuin hän Cassion Takaisin kutsuu. OTHELLO. Kyll', armas, hyvin. Ja sinä, Desdemona? DESDEMONA. Hyvin, armas. OTHELLO. Kätesi! Kostea on kätes! DESDEMONA. Sit' ei Viel' ikä kuivannut ja huolet.
Päivän Sana
Muut Etsivät