Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
MIKKO. Istuit vuoteeni ääressä ja itkit etkä tahtonut jättää uskollista puhemiestäs. ESKO. Se vale ei auta meitä kauvas, ja toiseksi, tiedäthän lupaukseni pyhän, etten koskaan valheen kengillä kuljeskele. Totta puhukaamme ja olkaamme sitten valmiit ottamaan vastaan mitä annetaan. MIKKO. Ota sinä; minä en ole äitisi pampun alaa. ESKO. Et siis aio tulla kanssani kotia? MIKKO. En selkääni saamaan.
Sillä se on niin kiduttavaa minulle. Kas niin. Nyt on hattu valmis. Kiitos. Vaan sitte vielä vasempaan käsivarteen. Siihenkikö harso? Niin, se kuuluu asiaan. Noo, kun niin tahdot. Pidähän kätesi yhdessä kohti. Niin että en pistä sinua neulalla. Tämähän on niinkuin ennen muinoin. Niinkö sinustakin? Silloin kuin olit pieni tyttö, niin istuit näin ja laittelit vaatteitani. Minkä osasin.
Sinua ajattelin päivin ja öin ja muistelin sinua siitä asti, jolloin lapsena istuit sylissäni. 'Lintusemme on lentänyt kauas etelään, sanoin Laagjelle, 'mutta Jaampa lähtee vielä kerran häntä etsimään ja tuo hänet takaisin jälleen. Sitten läksin matkaan ja, kiitos Jumalan, vihdoinkin olen sinut löytänyt." "Eikö vanha isäni ole minua unhottanut? Onko hän minulle vihoissaan?" kyseli Laila.
Ja hän osotti kädellään suurta, punaista aurinkoa, joka vieri hehkussaan ja näytti palavan taivaanrannalla. Muistatko sanoi Adelsvärd kun istuit täällä viluissasi juuri tähän aikaan kun olit hyvin pikkuinen Maria kiedottuna huiveihin?... Siitä on jo kauvan! vastasi Maria ja katseli kysyvästi alaspäin pitkin pukuaan ... ja katsahti taas ylöspäin ja suoraan hänen silmiinsä.
Lähdit juhlille, ojensit minulle laiturilla kätesi, et mennytkään sieltä pois, niinkuin luulin, vaan tulit tänne, ja istuit odottamaan minua puutarhan penkillä.
Istuit kuin ilokivellä Mokoman ukon sylissä, Vihollisen polven päällä, Veron kiskojan katalan! AINO. Istuin syyttömän sylissä Luvalla oman emoni. Enkö muusta kuulla saisi Kuin susista, karhuistasi Tai sodista, tappeluista? Sinä et leiki arvoitusta, Et satuja, et runoja. Lausut: lapsi leikkiköön. Anna ollakseni lapsi! Kysyn joskus veikoltani Laulun syntyjä syviä.
TAAKANKANTAJA Nyökäyttää, hymyilee: Eh-kä. URMAS Lämpimästi muistellen: Sinä kävit meillä ... ja äiti antoi sinulle ruokaa... Sinä istuit pankolla ... ja kerroit Mervan suvun muinaisista... Hivelee taas otsaansa: Olenko minä sinut joskus muulloinkin nähnyt? TAAKANKANTAJA Nyökäyttää: Eh-kä. URMAS Kuin haaveillen: Nyt minä muistan!
Sano korvin kuullakseni: Kus' oli kultani sinulla Tuki toivoteltavana, Vara vuotettu vakava, Suoja saatava parempi, Ja turva toellisempi; Ennen kuin istuit polvelleni, Sylihini siirteletse, Kul'it kylkeni varohin, Alle kainalon asetuit.
Tuollahan istuit männistössä Venlan vieressä rakkaassa kiemailuksessa, koska minä teitä lähenin noin hiipistellen hiljaa. Mutta kas, kun huomasitte minun, noin mitäspä teki silloin Venla? Kätki peijakas sinun hameensa liepeisin. »Mitä olet hameeses käärinyt», kysyin minä. »Ainoastaan pienen variksen poikasen», vastasi tyttö heilakka. Hi, hi, hi!
Hänen hivuksensa olivat hajallaan, hänen poskensa paloivat kuumeesta, hänen silmänsä tirkistelivät kummallisesti. «Haa, petturi! Sinä istuit minun vieressäni; sinä luulit minun nukkuvan. Sinä lupasit estää nuo mustat aaveet karkaamasta minun päälleni. Sinä menit pois«. Näin huusi hän. Majuri oli vaipunut alas sohvalle; hän kätki käsiin kasvonsa. «Maria!
Päivän Sana
Muut Etsivät