United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kuultuaan vielä toisenkin kerran sanat: "Sinä et saa enää koskaan minua nähdä" hyppäsi lapsi vuoteesta lattialle ja puristautui kiinni Adelsvärdiin, tarttuen lujasti hänen jalkoihinsa ja käsivarsiinsa, ja suuteli hänen kättään kuin pikkuinen koira. Adelsvärd nosti hänet istumaan syliinsä ja kietoi huiveihin. Lapsi värisi ja hytkyi.
Ja hän osotti kädellään suurta, punaista aurinkoa, joka vieri hehkussaan ja näytti palavan taivaanrannalla. Muistatko sanoi Adelsvärd kun istuit täällä viluissasi juuri tähän aikaan kun olit hyvin pikkuinen Maria kiedottuna huiveihin?... Siitä on jo kauvan! vastasi Maria ja katseli kysyvästi alaspäin pitkin pukuaan ... ja katsahti taas ylöspäin ja suoraan hänen silmiinsä.
Kaikki he olivat puetut kaupunkilaiseen eikä maalaiseen malliin, palttoihin ja pikku turkkeihin; hameet olivat korkealle ylös nostetut ja päät huiveihin käärityt. Lyhdyn valossa he uteliaasti tarkastelivat Nehljudofia ja hänen opastaan. Yksi heistä näytti ilostuvan tavattuaan leveäharteisen rengin ja haukkui heti lempeästi häntä siperialaisilla haukkumasanoilla.
Tukittuansa hänen korvansa pumpulilla ja käärittyänsä hänen päänsä monenkertaisiin huiveihin, veivät he hänet sohvalle, jonka syvimpään nurkkaan hän kätki päänsä, joka nyt peitettiin useilla villavaipoilla ja pienillä polstareilla. Sitten tarttui kuusi palvelijaa yhtä moneen rumpuun ja he rupesivat niitä pärryyttämään niin rajusti, että koko huone tärisi ja Liddy pelkäsi korvansa halkeavan.
Pastori tuli ulos paljain päin, raappasi jalkaansa ja auttoi alas rattailta pientä, kiireestä kantapäähän vaippaan ja huiveihin käärittyä olentoa. Niinpä oli siis Mathilda vihdoinkin tullut. Kuudes luku. Kaupungin neiti. Talonpojat. Taistelua. Nytpä vasta oli puuhaa ja hälinää pappilassa.
Näiden jälessä kulki jalkaväen osasto, mutta varsinainen armeija näkyi myöhästyneen, sillä nyt tuli heinäkuorma, josta pisti ulos huiveihin kääritty naisen pää. Kuorman takana häämöitti jotakin, josta ei voitu saada selkoa. Näetkö tuota naista? huudahti Segebaden tarkastaen heinäkuormaa. Mitkä silmät! Se on hän! Eläköön voittaja! Eläköön Lewenhaupt! Eläköön voittaja! kaikui miehestä mieheen.
Päästyään tästä sulhasmiehestä heittäytyi hän istumaan vaatekirstun kannelle ja nojautui seinää vasten ajatuksiinsa. Siinä hän istui luoden välistä silmänsä orrelle levitettyihin huiveihin ja Hemmon heittämiin kenkiin ja sitten omiin, helmassa lepääviin käsiinsä.