Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
LALLI: Missä? INKO: Tasapäässä taistelossa. Toki pakoon pääsin. INKO: Mielitty? Kävi näet saamassa kylmän kylvyn. LALLI: Miten lie käytetty. Mutta Ristin mieheen se nyt sanoo uskovansa. KERTTU: Ka, enhän minä tuohon nyt niin täytisesti uskokaan, mutta kun tuli mennyksi niille Ukon juhlille... LALLI: Mitäs menit! KERTTU: Kävi aika pitkäksi korven keskellä.
Ainoa oli, että kuningas, jolla tavallisuuden mukaan oli ikävä, vaan ehkä vielä enemmän leirissä kuin muualla, oli päättänyt lähteä tuntemattomana Saint-Louis'in juhlille Saint-Germain'iin ja käskenyt kardinaalin toimittamaan hänelle suojelusväeksi kaksikymmentä muskettisoturia.
Lähdit juhlille, ojensit minulle laiturilla kätesi, et mennytkään sieltä pois, niinkuin luulin, vaan tulit tänne, ja istuit odottamaan minua puutarhan penkillä.
En ensinkään, minä vain kerron, miltä tuntuu matkustaa kotia. Sitten naimisiin tultuani en ole ollut joulua äitini luona kaikki muistoni ovat kouluajoilta, kun tultiin kotia juhlille. On ollut aina mitä estettä milloinkin joulumatkalle, etupäässä pienten lastemme hoito, vaan kaiken aikaa olen ikävöinyt sinne, hyvänen aika miten olen kaihonnut!
Päästit käteni ja virkoit vielä: "Ja minä tahdon vielä sanoa sinulle sen, että minä tulin juhlille vain sitä varten, että ehkä tapaisin sinut siellä ja kun kohtasin sinut laivassa, niin minä tiesin, että kohtaloni oli ratkaistu, mutta en uskaltanut sinua lähestyä, koska pelkäsin, ettet ehkä tulisi välittämään ja kun kadotin sinut taas, mutta en voinut mennä ja vain sinua vartenhan minä tulin sitten tänne ja kun odotin sinua tässä puutarhan penkillä enkä tiennyt, tulisitko, niin en voinut käsittää, mikä minusta tulisi, jollei tämä sinun talosi olisi oleva minunkin taloni ja sinun äitisi minun äitini.... Ja nyt olen sanonut minä, mitä minulla oli sanottavana.
Missäkö? elähän, Ville, vielä lyö löylyä, annahan, kun haastellaan, tekisin siitä runon, jos osaisin tuli vastaani neitoparvi niemen kainalossa, haltijatar impineen valkealla hiekalla ilakoivat ja lauloivat, minä metsän reunassa polulla ihmeissäni istun ja kuuntelen näkevät minut, eivät kirkaisten kummitusta pakoon, vaan huutaa tyttö eväilleen esitteleikse, sanoo nimensä, itsensä ja sisartensa ei kysytä, kuka on tämä äijä ja minne hänellä matka, niinkuin täällä aina muut yli olan ja nenän vartta pitkin, vaan tietä kysytään, milloin laiva lähtee, onko kiire jos ehkä tiedän, saavatko luvan kysyä he matkalla juhlille on tultu Savon saloja ja järviä ihantelemaan, tänne tahdottaisiin jäädä, täällä aina olla, ei siellä, mistä he, näiden näköalain vertoja.
Lienenkö saanutkaan, koska ei ole aikoihin näkynyt, ei kuulunut. Tullee pian. Meni juhlille toisiin kyliin. Ai, hänellä on äijä asioita ja äijä ystäviä, ei jouda kauan yhdessä kohden. Me sill'aikaa tänne. Emäntä lähetti. Sano kuka olet? Mistä olet? Miten sinut vei? Väkisinkö vei, vai mielelläsikö lähdit? Ei saanut Marja sananvuoroa, toistensa kilvalla kysyivät: Vai että semmoinen olet!
Hän, tänne, kaukaisen salokylän helkajuhlille? Eihän se mitenkään käynyt, ei voinut käydä päinsä. Hän, jota niin kiihkeästi juuri samoille juhlille odotettiin Kalevalassa! Eikö hän ollut luvannut myös laulupurtensa väelle ainakin siksi päiväksi sinne ilmestyä? Kyllä! Olipa hän vielä erotessa käskenyt heidän noutaa hänet täältä, ellei häntä itsestään rupeisi kotiin kuulumaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät