Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
Kului aikoa vähäisen, Pirahteli pikkuruisen, Jo tulla tuhuttelevi, Saa'a saaveroittelevi, Tuo simoa siivessänsä, Kantoi mettä kaapussansa, Sen kantoi kavon kätehen, Hyvän immen hyppysihin, Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa. Siitä nousi nuori juoma, Yleni olut punainen, Puisen uuen uurtehessa, Korvon koivuisen sisässä; Sai olonen valmihiksi, Mehu miesten juotavaksi. Loitsurunot.
Toki leppeytt' ja lempee täynnä Loisti Alman katsanto, Mutta hymy synkee, murheellinen Väikkyi hänen huulillans. Tyyni oli hän kuin pohjan valo Vuorten kiireill' kesä-yöss', Lempeä kuin lehdikköinen saari, Kosk' on myrsky vaijennut. Riensi viheljäinen immen luoksi, Avun, turvan aina sai, Lohdutuksen murheellinen mieli, Armon aina rikkoja.
Kylän kansa Kirkkoretkensä on tehnyt, käynyt Ravittuna hauskalt' atrialta Nuoret huviansa etsimähän, Tuolta yksi, toisialta toinen, Kuinka tila kunkin on ja luonto, Sekä nuorukaisen että immen Että lapsen tulihilpee mieli.
Sillon ikävyys kuin iltapaiste, Vuorten jyrkis syksy-iltana, Sydäntäni raskahaasti painoi; Immen luoksi tieni käänsin taas. Astelin mä vaivaloista tietä Neidon kirkkai kasvoi kuvaillen; Hän oil valkeuden haamu ylhäält, Jalol otsal maata polkien. Illan tulles kodon portaal seison: Allamielin impi laulelee Majas yksinään ja viskeleevi Laattialle lehtii helmastans.
Hautaan mun kannoit, kaikuivat kellot, Kuin tuomion ukkoset, Pimeät pilvet peittivät taivaan, Ja sieluni synkistyi, Mutta immen katsannoss' Taasen lemmen taivaan näin; Mua saattoi hän kammioon kuolon, Poskillans tuskan kuume.
Vaan toisin ajoin on povi tää Kuin nukkuvan immen rinta, Mi vienosti huokuen hengittää, Tai tyyni kuin maidon pinta Ja taivahan kirkkahan kuvastaa Täm' aava, välkkyvä vesi, Kun päivä uus' usvasta sarastaa, Tai yöllä se tähtöstä pesi. Niin aattehen merikin aukenevi, Ik' ulappa ankaran syvä Sen pinnalla purtoset viiltelevi: Ja rannoilla liike on hyvä.
Voishan kukat kuihtua ja syys ja talvi tulla, Immen sydän liekkiväinen säilöss' ain' on sulia. Muut jos kaikki unhoittais sun, eihän Suomen impi: Hälle maansa, armahansa muit' on kallihimpi. Ja viimeksi Hän katsahti Kultansa kuvaa illalla. Ja noustuaan Sen povestaan Taas ensin otti aamulla.
Viel' ei kuulu armahaista, Viestin-äänt' ei minkäänlaista, Että kulta tänne keijuu, Hellän immen korviin saa, Metsää kohden kaiken illan Silmäilee hän riutumillaan; Varjot vainen siellä leijuu, Jälleen karkoaa.
Pyhä on kuusikon käkönen, pyhä on suvinen ilta, pyhempi Juhannusjuhla. Pyhät on immen huulten marjat, pyhät on ruusut neien posken, pyhin puhtaus sydämen. Puukko lyötiin pihlapuuhun suvi-iltaman sulossa, kevätlinnun kukkuessa. Poika julma neion nuoren miellytti metisin kielin alla pihlajan pyhäisen äiti vanhan nukkuessa. HYLJ
Suomen seppo, Suomen sulho, Taivahan takoja immen voitti. Parvi uusii viime säkeen. Eikö muista morsianta kansa? ILVO. Muisti laulunsa sulolla. IMMO. Kasvoitte kukat omanne Poskipäistä ja povista, Vielä toiste nuortukaatte Lastenne kevätkukista! Ulkoa kuuluu: "Morsian! Esille morsian! Sammon seppo ja morsian!" Immo jatkaa: Jo kajahti joukon ääni, Pari astukoon esille!
Päivän Sana
Muut Etsivät