United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerran kääntyy kääntymästä, vääntymästä, Kääntyy kääntymättömäks, Kääntyy käskyllä kovalla Kaikkivallan Tyhjäksi, tavattomaks. Täm' on tuoni tulisella taivahalla, Tämä tähtein pesällä, Täm' on ikä ihanalla auringolla, Vahvuus tää vahvuudella! Siis ei ole olevata, pysyvätä Tämän mailman menoissa: Kaikki kaatuu, kaikki muuttuu, kaikki puuttuu Luojan luotuin seassa.
Pauhasi kun hullu tänä aamuna ja sanoi, että Roope varasti sen hevosen. KAISA. Herra siunatkoon, varastanutko? Eipä nyt maailman päivinä! Roopeko olisi varas! Oikeinko hevosvaras? TILTA. No, ei suinkaan lehmän varas, koska hevosen on ottanut. KAISA. Ei ikä pitkun päivinä, sanon minä. Minä tunnen Roopen lapsesta asti ... sellainen kelpo poika ollut elämänsä ijän. Kun kehtaattekin!
"Enpä olisi sinua enää tuntenutkaan; muutamat vuodet tekevät kasvavassa nuorisossa sellaisen muutoksen, ettei vanhat ota sitten tarkoin tunteakseen. Minusta ei ole ihme, että te lapsuudenleikki-kumppanit tuntisitte toisenne pitkien aikojen perästä. Klaara täyttää kohta kah-seitse-kuitenkin tuota kahdeksantoista vuotta, tulevan joulun tienoilla. Ikä tyttö! Eikö hän ole kasvanut oikeen suureksi?"
Pekan mielestä oli ja pysyi Varsa kuitenkin samana vuodesta vuoteen ja yhtä hyvänä kuin loisto-aikoinaankin, vaikka he kumpikin jo alkoivat harmaantua. Sitä mukaa kuin ikä kului, näytti kumminkin heidän ystävyytensä lujenevan, mutta viimein tuli heillekin ero katkera ero.
Ja Lassi muisti sen paikan Kalevalasta: "Elköhön emo poloinen Kauan kuunnelko käkeä: Kun käki kukahtelevi, Niin syän sykähtelevi, Itku silmähän tulevi, Veet poskille valuvi, Kyynärän ikä kuluvi, Vaaksan varsi vanhenevi, Koko ruumis runnahtavi Kuultua kevätkäkösen!" Se on hienoa! Se on suurta! sanoi Kalle lyöden molemmilla käsillään otsaansa.
Hällepä vastasi näin Thetis uhkuvin kyynelin jälleen: "Voi mua, lapseni, miks sinut kannoinkaan, emo koito! Josp' olo laivojen luon' edes itkuton, herjaton sull' ois, kosk' elon arpa on vain lyhyt sull', ei suur' ikä suotu! Varhain vaipuva, onneton myös olet nyt yli muitten. Koitoon kohtalohon siks synnyit taattosi linnaan. Vaan sanas saattaen itse ma käyn lumiharja-Olympoon Zeun, salamoitsijan, luo, kukaties hän pyyntöni kuulee. Siis liki laivoja jää, vihamieltä akhaijeja kohtaan kantaen leppymätönt', ole kaukana kamppaelusta.
Henki väikkyi hetken aikaa vähäisen vankihuoneensa kynnyksellä ja vankeudesta mitään tietämättä lähti lentoon. "Kun taas jaksan juosta ympäri, niinkuin ennen, täti", lausui Dora, "opetan Jip'in juoksemaan kilpaa. Se käy niin hitaiseksi ja laiskaksi". "Minä pelkään, rakas lapseni", lausui tätini, tyvenesti työskennellen hänen vieressänsä, "että sitä vaivaa pahempi tauti, kuin tämä. Ikä, Dora".
Ei tuntemus viel' tosi-maailman, ja elämän taistelun raivoisan mua kieltänyt haaveksimasta. Ikä jatkui, vanhenin, viisastuin, elon taistelun touhussa karkastuin, sydän kylmeni kurjuudelle. Kun lämpöä tarjoo, kylmää saa, kun koettavi kansaa innostaa, sun nauravat nuoruudelle. Jos kunnioitusta sä tahtonet siis, mä moisten kunnioituksesta viis! ole hiljaa, hiiskahtamatta!
Nousten pystöön takajaloillensa heittäytyi se yhä uudestaan taisteluun, suu selki selällään ja silmät vihan vimmasta säihkyvinä. Mutta ikä ja toimeton elämä vaikutti, että tuo jalo koira ei voinut kauan kestää semmoista taistelua. Kaikissa muissa suhteissa, paitsi mitä uskallukseen tulee, oli se vaan haamu siitä, mitä se ennen oli ollut.
Sen hankkimiseen työllä olis' mennyt koko meidän pieni ikä" ... tuumasi Huima. "Ei se olis' ollut suur' mennessänsäkään... Mutta nyt on ihmeen kylmä ilma... Eikös lähdetä johonki hotelliin ottamaan vähän lämmitöstä."