Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Näe vielä, kuinka loistaa, henkii, hehkuu tääll' Isidorus, Beda ja se Rikhard, mi yli-ihminen ol' aatostyöltään. Tää, josta katsees minuun kääntyy, valo on hengen, joka aatteiss' ankarissa tulevan myöhään kuolemankin katsoi. Se valo ijäinen on Sigier'n, joka kouluissa luennoiden Olkikadun totuudet karsaat syllogismein sinkos.»
»Suuri olet, Jumalamme, Suuri on Sun nimes, Kunniasi ijäinen ja Verraton Sun väkes; Viisautes määrätön ja Armos loppumaton, Rakkautes uskollinen, Ikisammumaton! Halleluja halleluja Jehovalle kaikukoon! Yli maan ja taivahitten Läpi kiitos sointukoon! Elävä ja kaikkivoipa Olet, Herra laupias, Ihmeellinen tuomioissas, Suuri armoneuvossas.» Debora. Tuom. 4; 5.
Siitä, että on mieleni murhe mun suurempi tunteeni tulta, että jo kiellän itseltäni, mitä ennen en kieltänyt sulta. Pitkät, kauniit aurinkopäivät saattavat eessäni olla taikka kuolema, köyhyys ja kurjuus kuolema tunkiolla. Merkitse mulle ei enää, mi muille, ei mulle se merkkitapaus, ei rikkaus, ei rakkaus, ei arvo, ei valta, vain sieluni ijäinen vapaus. Outoja ollaan ja oudommiksi ain yhä käymme.
»Oi kunnia Latiumin!» hän lausui, »sinä, latinankielen kirkkain laulu-mahti, ijäinen kaune synnyinkaupunkini! Mink' ansion tai armon vuoks sun kohtaan? Sua kuulemaan jos lienen arvollinen, sa virka, miltä tulet teiltä Manan!» »Kaikk' käyden piirit tuskan valtakunnan», näin Mestari, »ma tänne tullut olen, mua auttoi, seuraa yhä voima Taivaan.
Sitä seuraa ijäinen Joko ilo enkelein Taikka parku perkelein. Niin sä vältät helvetin, Pääset taivaan salihin. Suokoon tämän Jumala Armostansa suuresta! Ijäisesti sitte me Häntä siitä kiitämme, Tahdomme myös palvella Enkelitten seurassa. Ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Hän on niin hyvä, jotta Parantaa palkinnotta. En kyllin kiittää suulla Hänt' osaa muiden kuulla.
Yleisistä asioista ovat he välinpitämättömät, mielipiteiltään vanhoilliset ja ylimysvaltaiset, tuhman ylpeät ja rahanvaltaiset, muuten hitaat ja hievahtamattomat. Kuolleen pääoman ijäinen leima! Ja he painavat olennollaan ja esiintymisellään leimansa koko kaupunkiin. Upporikkaat vanhukset kuolevat.
Sä lemmi isänmaata, Hyvyyttä, valoa, Sä näkyville saata Ylevää, jaloa. Sä lemmi niinkuin päivä, Mi sumut haihduttaa, Kuin kevät ennättäivä, Mi kukat kasvattaa. Sä lemmi niinkuin kaste Aamulla ruohossa, Mi kuivuu päivää vasten, Mut auttaa kasvua. Maailman korskeilua Sä karta ainiaan, Se vahingoittaa sua, Sä vartu parempaan Sä oikeasta väärä Tarkasti eroita. Sull' ylevä on määrä: Ijäinen kunnia.
Mies mieheltä, mies mieheltä soi taisto nyt kautta maan; kenet taisto kaas, hän nousee taas, ei petturi milloinkaan. On kansojen oikeus ijäinen, myös oikeus kansan tään; jos seiso ken ei eestä sen, hän kuollut on eläissään. Mies mieheltä, mies mieheltä väkivalta nyt maahan käy; on Suomen yö, on yössä työ, ei aamun toivoa näy.
Sa siihen tyydy, maahan kantas iske, luo silmäs lumoon, jota pyörittävi ijäinen valta taajoin tähtitarhoin.» Kuin haukka ensin kynsiänsä katsoo ja sitten, kutsun kuullen, jännittyvi halusta saaliin, sitä houkuttavan; niin minä, yhtä innokkaana, nousin niin ylös kuin tuo kesti vuorisola, sikskunnes tie taas kiemurrella alkoi.
Maailman valtias hän on, mut On päämme hiuksetki lukenut. Hän vuosituhanten säätää hetket, Hän määrää meidänki elonretket. Hän taivaan kuningas ijäinen Katsahtaa lastensa puolehen, Ja huokauksemme hiljaisetki Hän kuulee taivaassa joka hetki. Ja Herra, lapsien ystävä, Hän tahtoo myös sua sääliä, Hän kuulee sun esirukoukses, Sun kaikkein puolesta huokaukses.
Päivän Sana
Muut Etsivät