United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syleillen Warrenia ja Thomasta, jotka hänelle olivat tulleet rakkaiksi, hän nousi satulaansa, kannusti hevostansa ja katosi pian ystävänsä näkyvistä. Seitsemäs luku. Kuolon kielissä. Ijäinen ero. Seuraavat vuodet Warrenin talossa vierivät erinomaisempia tapahtumatta. Kauppa kävi oivallisesti, ja sen laajeneminen oli suureksi osaksi Thomaksen ansio. Mutta kaikki on katoovaista.
Vaikkei olisikaan olemassa Jumalaa ja vaikken koskaan enää voisikaan rukoilla vapahtajaani, vaikka taivas olisikin tyhjä, vaikka ijäinen elämä olisikin vaan paljas satu, yksi pysyy kuitenkin paikallaan: täytyy olla parempi menetellä oikein, kuin menetellä väärin, täytyy olla parempi kaatua paikallaan kuin pötkiä pakoon. Minä tahdon pysyä paikallani, kunnes kaadun!"
Elämäsi on sinulle kaikki ja sinä vaatisit siitä myös kaikki. Olethan tietämätön kuolevainen; eli oikeammin: olet kurja, *ijäinen* kuolevainen, joka täällä ahtaassa, vankilassasi näytät niin tietämättömältä. Sinä et koskaan voi myydä elämääsi tahi sen osaakaan kyllin tyydyttävästä hinnasta. Lahjoita se kuninkaallisesti elä anna hinnan tulla kysymykseen.
Päämääräni ei ole lempi ja maa, Tääll' ehkä mä lemmin ja viivähdän hetken. Tää ei ole oikea mun kotimaa, Läpi vaikka mä tään teen eloni retken. Mun maani, se oikea onneni maa, Se ei ole varjoin ja kyynelten maa ! Se riemujen, soinnun on ijäinen maa, Maa ikuisen vapauden, valon ja voiton.
Ma hälle: »Mestari, sen tornit selvään jo tuolta laaksosta nään nouseviksi, ne hehkuu niinkuin tulest' ois ne tulleet.» Hän mulle: »Tuli ijäinen, mi niitä sisältä polttaa, saa ne puuntamahan, kuin näät sa, tässä keski-helvetissä.» Nyt sousimme me vallihaudat syvät, tät' epätoivon kylää kiertäväiset; sen muurit rautaisilta mulle näytti.
»Ylösnousemus Olen, valkeus Elo ijäinen. Minuun uskova Myöskin kuolossa Elää voittaen.» »Ja, ken uskovi Minuun, ijäti Elää kuolemaa Eipä ikänään Tule näkemään Ikikamalaa.» Martha nousevi, Sydän sykkivi Uusin tuntehin: Povi aaltova Täynnä valoa, Taivas ihanin. Nyt hän kiiruhtaa, Kutsuu Mariaa, Joka vieraineen Istui kodissaan, Itki suruissaan Karvaan kyyneleen.
Muinaisen viisaan vanhuksen tavoin ajattelen, että kuoleman joko täytyy olla tyhjäksi tuhoamista ja mikäpä tuntuisikaan minunlaiselleni, väsyneelle, kidutetulle olennolle ihanammalta, kuin ikuinen uni ijäinen lepo reqviem aeternam? Taikka myös on kuolema muutto ijäiseen elämään ja jos niin on, jätän hänen laupeutensa huomaan, jonka kädessä on elämä ja kuolema.
Ma hälle: »Mestari, sen tornit selvään jo tuolta laaksosta nään nouseviksi, ne hehkuu niinkuin tulest' ois ne tulleet.» Hän mulle: »Tuli ijäinen, mi niitä sisältä polttaa, saa ne puuntamahan, kuin näät sa, tässä keski-helvetissä.» Nyt sousimme me vallihaudat syvät, tät' epätoivon kylää kiertäväiset; sen muurit rautaisilta mulle näytti.
Tämä sankari, tämä hengen jättiläinen...! Minä en todellakaan voi ymmärtää enkä anteeksi antaa hänelle sitä. MAUNU TAVAST: Etkö? Olkoon se kuinka kirkas tahansa, tahtoo siihen aina jäädä joku hiukkanen sen alhaista alkuperää muistuttamaan. OLAVI: Mutta ihmishenki on ijäinen ja Jumalasta. Missä se pyhänä palaa, siellä se polttaa aineen kuuliaiseksi astinlaudakseen.
Pyrin ennen mereen, nyt siitä pois päästä on sieluni ijäinen autuus. Mitä auttaa minua, jos meri on vankka, kun vaan olen meren murto-osa? Ei kunnia suuri, jos voittaa, kaatuu mies sotisopa miljoonan kanssa. Ma humista tahdon kuin vuorihonka yksin alla aution taivaan. Ma taistella tahdon kuin metsäkoski yksin halki tiettömän tienoon.