Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Silloin esiytyi mies, joka ihmisolemuksen sisältä veti esiin jumalallisen huolenpidon siihen paneman omantunnon lain, joka on siveellisen elämän ijäinen ojennusnuora, siten astuen rehellisen totuuden-etsimisen tielle. Tämä mies oli Sokrates. Hän oli kuvanveistäjän poika.
Vaan kun tuli kolminaisuus, Muut kaikk' oli katoovaisuus; Huusin kolminkertaisesti, Vaikka kuinka mailma esti: "Jumalan kolm'yhteisen Kiitos olkoon ijäinen!"
Mua johdattaa Hän vielä Kaitaisella taivaan tiellä. Järki ei voi johdattaa, Sielun sairaaksi vain saa. Pois siis, järki, jää nyt siitä! Siinä ei sun neuvos riitä! Tule, Pyhä Henki, täytä Herran työ ja apu näytä, Synnin haavat sitele, Hellin hoida, pitele; Anna usko, kuuliaisuus, Rakkaus: uskon ominaisuus! Kiitos armon antamastas, Käsissäsi kantamastas! Kiitos Sulle ijäinen!
Ei hyvää itsellensä hankkiakseen mi ei voi käydä mutta kunniataan Minänsä heijastuksin kuuluttaakseen ijäisyydessä, ajan ulkopuolla, rajattomasti, mielen mukaan, Rakkaus ijäinen tuli muotoihinsa muihin. Sit' ennen myöskään horroksess' ei ollut, näät löytynyt ei ennen eikä sitten, kun vetten yli Herran henki liikkui.
»Oi kunnia Latiumin!» hän lausui, »sinä, latinankielen kirkkain laulu-mahti, ijäinen kaune synnyinkaupunkini! Mink' ansion tai armon vuoks sun kohtaan? Sua kuulemaan jos lienen arvollinen, sa virka, miltä tulet teiltä Manan!» »Kaikk' käyden piirit tuskan valtakunnan», näin Mestari, »ma tänne tullut olen, mua auttoi, seuraa yhä voima Taivaan.
Ma tulen niinkuin erämaasta tuuli, mut saavun kera keitaan tuoksujen; kun myrskyt mylvii, mun on mykkä huuli, mut päättyessä päivän melskeisen, ma ijäinen, min kuolleheks jo luuli inehmon heimo, hiivin vaieten kuin varjo korven taikka kuusten kuiske, kun luona liikkuu keijun hunnun huiske. Mua älkää karkoittako! Kerron teille ma itsestänne ihanimmasta. En mitään pyydä.
Kaikki ääretön ja ijäinen, sanoiksi tulkittuna, muuttuu sen kautta meidän tajunnassamme vain vertauskuvalliseksi. Ja ainoastaan sellaisena se voi ollenkaan tulla tajuntaamme. Siksi tahdon ainakin yrittää. Sillä eihän minulla ole muita keinoja kuin ne, jotka Jumala itse on antanut minulle, ei tajuta Häntä eikä tehdä tietoani hänestä muille tajuttavaksi.
Hän oli kuullut sen muilta suomalaisilta, joita kosolta oleskeli täällä, ja hän tunsi kaikkialla Liisan läsnäolon, vaikka hän ei tahtonut tuntea sitä eikä itselleen tunnustaa. Siksi syventyi hän epätoivon vimmalla tämän merkillisen kaupungin historiaan, joka tuntui olevan yhtä ijäinen kuin oli ihmiskunta itse ja yhtä pohjaton kuin oli sen kautta aikojen, kautta tähtitarhojen tunkeva tiedonhalu.
Vaikka mailma kiukuitsee, Sortaa, syyttää, solvaisee, Meill' on osa ijäinen Ansiossa Jesuksen. Tulevaista me etsimme. Ai, sä köyhä sielu kurja, kuljetko vain yksin? Et, vaan Jesus itse kulkee kanssas käsityksin. Jesus tahtoo sieluani autuaaksi auttaa, Sydäntäni paratuksi laittaa murheen kautta. Jesus antaa pimeyden tulla ylitseni, Että sitte saman lyhdyn otan valokseni.
Miten keskelle Hornan hovia on tuo joutunut joutsen kuolematon? Hän untako näkee nyt valveillaan? Kuink' astunut taivas on alle maan? Hän muistavi, kuinka jo vanhastaan oli kiintynyt hän Polyhymniaan, miten rakkain neidoista runouden tuo' hälle ol' immyt ijäinen. Siks, kuin meren saartavi myrsky-yö, nyt häntä tuska ja häpeä lyö, ja kuin yölongat ukkosen, urat kaartuvat urhon kulmien.
Päivän Sana
Muut Etsivät