Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Ei vanhus hiisku sanaakaan, vaan katsoo ihaellen. Sai kyynel hälle silmähän, kun käteheni tarttui hän ja kuiskas hymyellen: "Maan eestä kuolisitko tään?" Vait olin. Sydämellisen vaan silmäilyn loin hänehen. ei vaatinut hän muuta.
Ihaellen piiloittaapi Moni mielihauteitaan, Muitten korvaa kammoaapi, Ett'ei tuomittaisi vaan: Puhdas tosi peljättääpi, Epätietohon siis jääpi. Milloin tosi kallihinna Ihmismielet kirkastaa? Milloin sana julkisinna Maailmalle todistaa: Parempi on jyvä kultaa, Kuin on kuorma kuonaa, multaa?
Vaan niin oli nyt kerran laita! Jooseppi oli kuitenkin hänen mielestänsä ihanin ja jaloin kaikista. Hän näki Jooseppia aina edessään semmoisena kuin hän oli heittäessään karhun nahan selästään ja kertoessaan taistelustansa pedon kanssa; hän muisteli kuinka kaikki ihmiset ympärillä ihaellen kuuntelivat, katselivat häntä, tuota ainoata, ihanata, mahtavaa.
Hän tässä sitten istua röhötti ikään kuin aapis-kirjan kesytetty takajaloilla seisova sarvikuono kuunnellen ja ihaellen laulua; ja jos joku silloin hänen selkänsä takaa rohkeni kysyä: "Noh kuinka on mielestänne tämä, Janne?" oli hän aina valmis vastaamaan nuot merkilliset sanat, ikäänkuin olisi hän juuri siinä hetkessä ne keksinyt: "Tämän jälkeen saatatte kaikki todellakin panna maata!"
Kuningas hän viel' yhä tiedustaapi: »Ketäkään ei siis, joka uskaltaapi?» Vaan kaikk' ovat vait, kuten äskettäin, Hovipoikapa reipas vaan Epäävien parvest' astuvi päin, Vyön heittävi, vaipan harteiltaan, Ja miehet ja naiset, he kaunokaista Ihaellen katsovat nuorukaista.
Mutta Vinitius välitti vähät hänen paimenlauluistaan, hän pelkäsi ainoastaan kadottavansa Lygian ja ajatteli nyt Petroniusta ainoana auttajanaan. Sillaikaa istui Petronius Pomponian luona, ihaellen auringonlaskua ja ihmisryhmää lammin varrella. Heidän takanaan olivat tummat myrttipensaat, ja illan hohde kultasi heidän valkeita vaatteitaan.
Kyll' useastikin näin omin silmin, kons' urokuuluun 391 riensi hän kamppailuun tai konsa hän syöksi akhaijit laivoja kohti ja löi monet maahan viiltävin vaskin. Tuot' ihaellen katseltiin, näet meidät Akhilleus kieltänyt ottelemast' oli suuttuen Atreun poikaan.
Yksin sanatkin kiintyivät niin heidän mieleensä, että luultavasti muistavat ne koko ikänsä. Ilta oli sitte kirkas ja lauhkea; kauan yötäkin istuimme kannella, laulellen isänmaallisia lauluja kukin omalla kielellään, ihaellen ihmeen kaunista tähtitaivasta, joka meillä oli yllämme kaikessa komeudessaan ja majesteettiudessaan.
Toisess' armaat häät, ilojuhlat juur' oli: soihduin morsio saatettiin läpi kaupungin, heleästi 492 helkkyi ilmoihin häälaulu, ja jäi talo taaton; nuoret kiepuen karkelivat, kisatanterehella huilut pauhaten soi, kitaratkin; kaikk' ovihinsa karkasi ihmeissään, ihaellen naapurinaiset. Vaan torill' oikeutt' istuttiin, väki kooll' oli taaja. Hengensakkopa siell' oli riitana.
Akat kiljuivat ja koettivat pelastaa huonekalujaan, lapset taas hyppelivät ihaellen paloa Tulisateena lensivät kipinät ja mökit syttyivät palamaan. Nyt on kaikki hyvin! huusi Arhip, mitenkä se palaa, ah! Pokrovskojesta on kai juhlallista katsella. Samassa veti uusi ilmiö hänen huomionsa puoleensa: siellä juoksi kissa palavan vajan katolla tietämättä, mihin hyppäisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät