Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Hurtta alla hurstiteltan taskumatistansa maistaa, heittää taakse kypärheltan, silmät hurjat päässä paistaa, partaan pullon kaula peittyy; katsahtavi matkan menoon, maiskahuttaa huulta, heittyy ylpeästi selkäkenoon: »Kun lie koski Lemmon luoma. Lemmon lentoneuvot saamme, kun lie laskematta uoma, ensi kerran laskekaamme!
Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Puri huulta, väänti päätä, Meni tuimana tupahan; Neito kolkassa makasi, Kutrotukka kuoliana.
Hetki on tullut, jota olen vartonut kuin kettu vanhan tamman huulta; ja nyt se putoo. HERMAN. Höh! Vai putoo se. TAAVETTI. Putoo, jos olemme äänettä kuin hiiret. HERMAN. Tytöt, onko mies viisas? TAAVETTI. Noin »treqvart i bok» toivon minä, mutta pelkään pojan aivon puristuvan, ellei saa hän nähdä tässä sydämmensä lystiä.
Tasapaino rikkoutuu. Ilmat läikähtävät vähän ja alkavat hiljaisena tuulena vuotaa yli reunojensa. Hedelmöivä siemen tupsuttaa jauhojaan yli metsien, peltojen ja niittyjen. Tuoksuen kulkee kukkien henki yli maiden ja järvien. Luonto hurisee kuin hääsali. Ilma on lämmin ja painostava. Käsi puristaa kättä, poski hakee poskea, suu suuta, ja huuli ojentuu huulta tavoittaman.
Hän painoi kivihuulensa Wapun huulta vastaan ja alppiruusut rupesivat kukoistamaan vanhuksen suun ympärillä, joka oli tullut lämpöseksi ja kasteiseksi suudelmasta, ja kun hän taas Wappua katseli, niin jääpurot juoksivat hänen silmistänsä sammal-parralle. Mustat pilvet olivat hajonneet ja keväinen tuuli kävi yössä.
Nälän Niilo häätänynnä, Silloin orja uskollinen Kaulan kiertävi Matilta: Matti kerran kiljahtavi, Punahurme purskahtavi, Valui vanhuksen käsille, Päälle Pentin kämmenien. Pentti viiniä punaista Otti onneksi isännän, Kulausta kaksi, kolme, Kielen vierehen valellen, Sitten poialle putelin Antoi käellä oikealla, Suuta pyyhkien samassa, Huulta paian helmuksihin.
Eivätkä he paljon puhuneet, ääneti nauttivat onneaan; väliin vain sana pulpahti kuiskeena esiin täyteläästä sydämestä. Oi Alfons, jos näin saisin lempien iäti rinnallasi istua tässä tyynessä lehvistössä, juuri näin. Elämä olisi autuutta, taivasta! Sinä olet autuus, ja sinä olet taivas! Ja taas notkahti rinta rintaa vasten, ja huuli venähti huulta vasten.
Kaunis oli Anja-rouva, muita kaunihimpi, nainen naitu mieleltään, mut muodoltaan kuin impi. Kaksi huulta punaista kuin marjat alas paistoi. Voipa miestä miekkoista, ken niiltä suukon maistoi! Silmät suuret, ruskeat kuin metsälammen laine, jossa uinuu ulpukat. Mut varo, kulkevainen! Rimpi viekas pettävi.
Niin uskoo hän, koska miellyttää häntä uskoa niin. VARRO. Jumalan rauha teille, hyvät ystävät! Eikös niin? CLAUDIO. Niin on. VARRO. Vallan niin! Kuinka on laitas nyt? Oletko jo saanut hieman lystiä? CANZIO. Minä en tahdo lystäillä. VARRO. Tahdo! Mitä tahdot sinä sitten? Ripustella huulta? CANZIO. Se ei ole tapani. VARRO. Kyllä minä sinulle tavat näytän, minä. CANZIO. Miksi ravistelette olkaani?
»Ja jos nyt ma virkan teille, että teidän tähden surrut olen kuut ja viikot enkä ennen lähde kuin ma olen ampunut sen oravan oksapuulta, puulta purevaisen sen ja suudellut sen huulta.» »Siispä toivon, että jäätte tänne ikuisesti.» Anja nauraa hekotteli aivan herttaisesti. »Anja! Totta tarkoitan. En kestä enempääni. Mun sydämeni sairas on. Vain teeskelyä on ääni.
Päivän Sana
Muut Etsivät