United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
On tässä eestämme, Ja täss' on riemuus nauttinut, Ja tässä huolten huokaillut Tää kansa, kantain kuormaamme Jo ennen aikaamme. Täss' olla meidän mieluist' on. On kaikki suotuna; Vaikk' onni kuinka vaihtukoon, Maan saimme me, se meidän on, Maass' onko, ois mi kalliimpaa Ja tätä rakkaampaa?
Mutta muuan ylioppilas, joka taannoin näki heidät, kertoi, että äitimme näytti kalvealta ja kivulloiselta. Ja muitten huolten lisäksi on meidän isämme kuukausi takaperin perheesemme ottanut pikkuisen orpotytön, erään äitimme serkun, jonka nimi on Eva von Schönberg.
"Tässä olen, mummo!" huudahdin minä sisään astuessani ja riensin hänen vuoteensa luo. Hän oli yhä yksin. Heintz, jonka jätimme hänen luoksensa, oli mennyt tiehensä, niinkuin luulin, pelosta, kun hän Ilsen tietämättä omin päin oli tuonut papin tänne. "Niin, niin, sinähän se olet, tumma kyyhkyseni!" lausui hän lempeästi ja huolten huojennuksesta.
TIMON. Terveisiä vieden, Sanokaa heille, että hoivaks huolten, Huokausten, tappioiden, sotapelvon Ja lemmen tuskien ja muiden vaivain, Joit' elon tiellä luonnon heikko pursi Saa kestää, teen sen hyvän, että neuvon, Kuink' Alcibiadeen voi raivon välttää. 2 SENAATTORI. Tuo tietää hyvää; takaisin hän tulee. TIMON. Täss' aituuksessa mulla kasvaa puu, Jok' on mun hetikohta tarvis kaataa.
KAIKKI. Kokenut miesi eläköön! Viel' ihmistuskaa kauan lientäköön! FAUST. Kiitelkäät ylhäist' auttajaa, Jok' auttamaan meit' opettaa. WAGNER. Kuin rintas riemuinnee, sä suuri mies, Kun pilvihin noin ylistää sua kansa! Ken moisen hyödyn lahjoistansa Saa hänt' ei paina huolten ies! Sua kiitättääpi taatto pojillansa, Kaikk' ympärilläs tunkee, utelee... Ja tanssi taukoo, viulu vaikenee.
"Mutta ei siinä kyllä; Jumala tahtoi koettaa minua vielä enemmän, vielä toinenkin onnettomuus, jota minä en silloin tietänyt ensinkään odottaa, oli minua kohtaava. "Isä-vainajasi puhetta myöden luulin minä, ett'ei meidän tarvitsisi taistella suurinten huolten kanssa, joita suinkin sopii olla, nimittäin köyhyyden kanssa.
Vanhus nää kun neidon sanat kuuli, turvattoman näki vieressänsä, taasen äänell' äänsi sortuneella: "Voi nyt, voi nyt sua, tytär parka; Auvon auvo, turvattoman turva, huolten hoiva, isä, veikko, sulho, kaikki tuossa kadonnut on sulta, mennyt kaikk', ei mitään sulle jäänyt."
Hän vaikeni, vei hänet muutaman askeleen syrjään tarttui hänen käteensä ja painoi siihen setelin. «Ota tämä», hän lausui hellästi, «pieneksi avuksi hädän ja huolten hetkinä. Ei! Et saa kieltää sitä kasvatusisältäsi! Ota se hänen rakkautensa tähden, sinä vielä kerran tarvitset sen!»
Mutta lempeni sen yksin Suomi, Suomen impi saa! Nukutko, nuorukainen, viel' unta sikeää, Vaikk' isänmaasi huokaa huolten alla? Nukutko, ilmapuntar' vaikk' ilmaa synkeää Viel' ennustaa ja läsnä liikkuu halla? Nukutko, nuori polvi, työn kalliin ai'an pois? Nukutko, mieli valpas vaikk' kullankallis ois?
Joutui synkkä syksy, sade-ilmat, kuihtui kukat, siirtyi laululinnut, kuulunut ei enää metsämiestä, kaikunut ei laulu kalliolta. Paatta vasten paimentyttö itki: nyt hän tiesi kyllä, miksi itki. Käy pois, oi sisko, sen koivun alta, se koivu on turmion, tuskan puu! On huolten aaltoja lahden aallot ja kaihon tuoja on illan kuu.