Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Tai oikeammin, sinä loukkaat minua, jatkoi hän, tarttuen suonenvedon tapaisesti nojatuolin käsipuihin ja kohottautuen käsivarsiensa varaan. Minäkö loukkaisin sinua? sanoi lord Winter ylenkatseellisesti; todellako, hyvä rouva, pidätte sitä mahdollisena? Totta tosiaan, hyvä herra, sanoi mylady, sinä olet joko hullu tai humalassa; mene matkaasi ja lähetä tänne kamarineitsyt.
Siellä hänet tapasin. Niin kurjassa tilassa! Katkerasti valitti hän, että oli kovan onnensa takia ruvennut rajusti juomaan. Humalassa sanoi hyvien toverien seurassa eksyneensä huonoon paikkaan, josta sai ilkeän taudin. Sitä hän nyt poti, loikoi hervotonna ja silmäeli laimeasti minuun. Näki edessään vaan toivotonta tulevaisuutta niinkuin minäkin. Ja mitä oli minusta lohduttajaksi!
Hilleri! Hilleri! Onko Hilleri humalassa? HILLERI. Ei, herra pormestari, ei nyt, ei! PORMESTARI. Sitähän minäkin. Mamma itse aikoi meille paistaa silliä. KANTTORI ja POMMERI tulevat pormestarin kamarista Hurmerinnan luo. Ei nyt saa olla huonolla tuulella.
Minä olin, näetkös, vähän humalassa silloin, kun kätkin sen, mutta minä juon itseni taas vähän iloisemmaksi, niin kyllä muistan mihin sen olen pannut." "Mitä joutavia, Jaampa, sinä et saa maistaa enää tilkkaakaan!" "Niin, niin, sitten en myöskään voi muistaa, missä laatikko on.
Kaikki me itkimme katkerasti. Minun mielestäni oli koko elämä nyt lopussa. Kaikki näytti pimeää pimeämmälle. Vielä kesällä valvoin vuoteellani monet illat itkien ja kaivaten. Elämä kodissa oli paljo muuttunut. Isä oli koko kevään kulkenut tukkitöissä ja kun hän joskus tuli kotona käymään, oli hän aina humalassa.
Hän oli selvään huomannut, että Martinez'in onnettomuus oli kosto minulta hänen tähtensä ja siten saanut sen epäilyksen kevennetyksi rinnastansa, jonka minun käytökseni näiden parin viimeisen tunnin ajalla oli hänessä synnyttänyt; sillä etten minä ollut humalassa, sen hän pian oli huomannut, ja teeskentely oli niin kaukana hänen omasta suorasta, totuutta rakastavasta luonnostaan, ettei hän voinut käsittää sellaista minussa.
"Vai humalassa!... Selvempi toki olit kuin nyt, ihan selvä ... sen voipi emäntäkin todistaa... Vai humalassa, katsohan ruojaa vain!... "No humalassa minä silloin olen ollut, kun sinun lienen naida aikonut... Kyllä saat antaa sen sormuksen pois ... ja kellon myös ... ei siitä kuitenkaan mitään tule, ei..."
Ja niin sairas kuin silloin olinkin, sain minä kaksi seikkaa selville: että perämies oli humalassa, kuten kapteeni oli huomauttanut, ja että minä hänestä, juopuneena tai selvänä, näytin saavan arvokkaan ystävän. Viisi minuuttia sen jälkeen olin vapaa siteistäni.
Minä en ole humalassa enempää kuin sinäkään. Mitä roskaa tämä on?» »Kylmää vasikan paistia.» »Kylmää? Miks'ei lämmintä? Minä en huoli kylmästä.» »Eihän näin keskellä yötä voi hellaan tulta laittaa. Lämmitetään sitten aamiaiseksi.» »Tuommoinen vaimo minulla on, joka ei anna edes kunnollista ruokaakaan. Kyllä täällä itse syötte ja juotte, mutta minusta ei kukaan välitä. Onko tämä laitaa?
JUHANI. Olethan jo humalassa, poika? LAURI. Tuleeko sitä kysyä? Mitä maksaa elämä ja maailma? Ei yhtään homeista äyriä. Sentähden menköön kaikki tomuna ja tuhkana pitkin tuulien teitä. Loiskis! Saakaamme tästä, sydämeni veljet. AAPO. Hän on päissään. Kannu häneltä pois! LAURI. Se ei lähde juuri leikillä. Kannu on minun; enhän sitä hellittänyt härkien sotkettavaksi aholle. Mutta te muut?
Päivän Sana
Muut Etsivät