Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
"Vai pois ottaisit nyt, sen mokoma!... Kun min' olen kellosepällekin korjuupalkkaa viisi markkaa maksanut, niin nyt pitäisi pois antaa... Et näppää kelloa, vaikka kössi olkoon, et ... etkä saa sormustakaan niin hevillä... Vai nyt inttää humalassa olleensa, sen..." Ja itkemään ratkesi Lippa rukka, niin kävi hänelle sydämmelle tuommoinen uskottomuus.
Herman kuuli eteisen oven jyskähtävän ja näki, kuinka joku taas katsoi hänen ikkunaansa. Pitkään aikaan ei hän voinut tointua. Hän meni toiseen huoneesen. Palvelijansa makasi lattialla; töin tuskin sai Herman hänet hereille. Hän oli humalassa, kuin tavallisesti; mitään selkoa ei häneltä voinut saada. Eteisen ovi oli suljettu.
Mutta vihdoin sai matami ongituksi, että hän oli tahtonut hukuttautua, niin oli hän kyllästynyt kaikkeen, mutta humalassa ei hän saanut aikomustansa pannuksi toimeen enempää kuin puoliväliin. Matami Jonson ei vastannut. Hetkisen olivat molemmat vaiti. Kuului ainoastaan lusikoiden kalinaa ja lasten maiskutusta suullaan, kun söivät.
Kas noin se voi käydä, jatkoi tehtaalainen: osaa se olla hyvä, mutta osaa kyllä naristakin kuin rasvaamaton pyörä. Maura, enkös puhu totta hä? Maura humalassa huitasi nauraen kädellään. Joko tartuit suustasi... Kas vaan, kas vaan, kyllä hän hyvillään hyvä on, mutta annas kun sattuu ohjas hännän alle, silloin se tekasee semmoisen tempun, ettei sovi sanoakaan... Ettäkö en puhu totta, hä?
«Koitetaan saada henkiin ensin! Olipa kummaa nähdä Johannes humalassa!« Ja Sakari töyttäsi nukkuvaa kelpolailla. Johannes hypähti ylös. Hän oli unesta saanut virvoitusta. Nähtyään miehet silmäili hän kummastellen ympärilleen. «Mitä nyt!« olivat hänen ensimäiset sanansa. «Johannes! Etkö tunne minua, veljeäsi Sakaria? Mikä sinun on, kun tänne tien syrjään maata laskeut?«
Minä olen nähnyt sinutkin, Samppa ... pienestä pahasesta olen sinut tuntenut, mutta en minä luullut, että vihollinen tuolla tavalla olisi sinut valtoihinsa saanut, vaikka kyllä tässä jo viidentoista vanhana humalassa horjuit. Silmät olisivat päästäsi repineet, jos en olisi sinua huoneeseen kannattanut kylän korppien kynsistä... Olipa tuo oma poikannekin samalla kertaa...
Jonkun matkan päässä polun varrella oli tavattu Juho hangessa humalassa nimensä tietämättömänä, niin että olisi siihen kontettunut kuin torakka. »Kirjoitettiinko ryökkynälle, että Juho on ratkennut juomaan?» Se oli Juho yhteen aikaan juonut kuin hullu! Ei ollut auttanut mikään.
»Ja he huusivat: lyökää hänet kuoliaaksi lyökää hänet kuoliaaksi no, ja paikalla oli metsästys vauhdissa, ja isäni hänkin huusi, mutta hän oli jälleen humalassa, sillä äijä juo ihan hirveästi ja kivet lentelivät vain ympäri noin ja noin ja sitten tulivat akat ja lapset ja pitelivät minua kiinni, jotta sotamiehet voivat minua pieksää, mutta minä kouristin soikkoa molemmin käsin ja paukuttelin heitä päihin noin ja taas noin » Hän ojensi molemmat jäntevät käsivartensa pystyyn päänsä ylitse ja huiskautti ne sitten alas kuin kurikat.
Hän ei koskaan lausunut nuhdesanaa, hän ei torunut häntä koskaan hänen humalassa ollessaan eikä edes puhunutkaan hänen kanssansa paitsi hillitäksensä ja rauhoittaaksensa häntä. Hän elätti itseänsä neulomisella ja vaatteiden pesulla ja istui puoliyöhön neuloen, saadaksensa nousta aamulla varhain neulomiansa pesemään.
Olin siihen aikaan puolivälissä toistakymmenen vanha ja silloin jo pääsin ensi kerran viinan makuun piipun minä jo mummon eläessä laitoin ihan omituisen. Siihen aikaan minä muutamassa leikkuutalkoossa ensikerran olin humalassa, ja sen kerran minä muistan aina, vaikka monet muut myöhäisemmät humalat jo ovatkin unohtuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät