United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
HILLERI. Pruu priimuu: Herra pormestarin ja armollisen pormestarinnan yhteisestä käskystä minä tässä neiti Salmelan todistajana ollessa ilmoitan, että herra Hurmerinnan on muutettava tästä talosta heti.
Sillä joka kajoaa kauppaneuvoksen härkään, hän kajoaa itse kauppaneuvokseen. Ja kauppaneuvos on yhteiskunnan hallitseva sallimus. Tähän ympäristöön, jonka ilmassa on kaikenkaltaista kouhoutta, jonka koko elämä on yhtä humaltumusta ja sitä seuraavaa jälkipäivän viettoa, viskaa kohtalo helsinkiläisen runoilijanuorukaisen Hurmerinnan henkiseksi johtajaksi, sanomalehden pääksi.
Hilleri! Hilleri! Onko Hilleri humalassa? HILLERI. Ei, herra pormestari, ei nyt, ei! PORMESTARI. Sitähän minäkin. Mamma itse aikoi meille paistaa silliä. KANTTORI ja POMMERI tulevat pormestarin kamarista Hurmerinnan luo. Ei nyt saa olla huonolla tuulella.
Ja olisi saanut olla muitakin osakkaita. Ei olisi haitannut. Se kun ei tullut hoksatuksi sitä. PORMESTARI ja KANTTORI tulevat sisään. KANTTORI. Olisi tehty oikein julkinen kokous! Hyvää päivää! POMMERI. Päivää. No nyt kun Rautiainen tuli, niin on lainvoipainen kokous. Naatus kirjoittaa pöytäkirjan. HILLERI tulee Hurmerinnan kamarista kapsäkki kummassakin kädessä ja vaatemytty kainalossa.
Se sotaherra, joka laivalla tuli, oli teurastaja Tolosen poika, Pekka, joka on rakuunarykmentissä siknalistina. PORMESTARI. No niin! Tyhjää hölpöttivät! HILLERI. Mutta kauppaneuvos tuli kotia. KAIKKI. Kauppaneuvos! PORMESTARINNA. Pappa, käske Hurmerinnan muuttaa pois, heti! POMMERI. Ja heti viralta pois! Heti! KANTTORI. Kutsutaan johtokunta koolle tänne nyt heti!
Siihen, kun pormestari on saanut lauletuksi, on salista rientänyt muutamia juhlapukuisia herroja, jotka ovat istuttaneet Hurmerinnan tuolille, ja heidän nostaessaan häntä kannettavaksi saliin PORMESTARI, KANTTORI, POMMERI ja NAATUS kertaavat yhdessä: Den andra bägaren, hurra, Kamrater, skall kungen ha! Tatatutatitutatii!
Kaikki kääntyvät katsomaan, ja kantajat kääntävät samassa Hurmerinnan Hilleriin päin. Terve tuloa hulluinhuoneeseen! Porilaisten marssi. Porilaisten marssi! Saatto lähtee laulaen saliin. Hilleri! Hilleri! Hilleri! Hilleri ei ole enää raastuvan vahtimestari. Ja vikkelästi alas ja ulos. Kuka se on, joka minulle puhuu? PORMESTARI. Minä se olen. Pormestari! Vai herra pormestari. Nöyrimmästi anteeksi.
Kerrattaessa laulu katkeaa yht'äkkiä ennen viimeistä säettä. HURMERINTA. Mikä ne keskeytti? HILLERI. Kauppaneuvoksen härkä. ROUVA DANELLIN hätähuuto kuuluu ulkoa. HURMERINTA. Mikä se on? Auttakaa, auttakaa, auttakaa! HURMERINTA kumartuu ikkunaan auttaen nousemaan ikkunasta rouva Danellin. ROUVA DANELL päästyään huoneeseen kaatuu Hurmerinnan syliin ja pudottaa laukun, joka on auki. Hakekaa vettä!
Perällä kolme ovea, oikeanpuolinen ruokasaliin, keskimäinen eteiseen, vasemmanpuolinen pormestarin kamariin. Oikealla kaksi ovea lähekkäin, perimäinen Aleksandran, etumainen Hurmerinnan kamariin. Vasemmalla kolme ikkunaa. PALVELIJA tulee Hurmerinnan kamarista kahvitarjotin kädessä. PORMESTARINNA. Onko herra Hurmerinta jo ylhäällä? Rutihullu! PORMESTARINNA. Mihin sinä menet?
ROUVA DANELL. Kernaasti, sillä sinä aina puhut totta. Pormestarinna jäi minulle eilen velkaa viisi penniä, sinä saat sen häneltä periä. PALVELIJA. Se ruvetkoon olemaan teidän hassunanne! ROUVA DANELL yksin jäätyään menee Hurmerinnan kamarin ovelle ja kurkistaa reikelinavaimen reijästä raottaen oven. Juoksee laukulleen, josta ottaa seteleitä ja kultarahoja, ja rientää Hurmerinnan kamariin.