Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Mist' tämä sunnuntai minun mieleni pyhäköissä? Miks metsä hohtavi hopeissa ja kuuset on kultavöissä? Miks aika seisoo ja arvelee? Miks viikot niin vitkaan mataa? Minä yhdessä yöss' elän enempi kuin ihmiset vuosisataan. Mun aatteeni liitää ja laatelee, multa haihtuvi paikka ja aika! Oi, ethän sä tyttöni kultainen myös lie vain haihtuva taika?
Aurinko se hohtavi ja lumivuoret sulaa, Pojat kohta likkain luona käyvät vanhaa uulaa. Likoill' ompi onnen aika aivan ihanainen, Pojill' itku kuikutus ja elo tuhmanlainen. Likat makaa aitassansa verkaviitan alla, Pojat tallin lattialla, tamman nahka alla. Sekö piru pihalla nyt ovia kolkuttavi? Saat sa häijy hävetä ja mennä kotiasi.
Rusotaivaalla hohtavi purppurapilvet Ja päivyt jo maireena mailleen käy, Ja luonto on kaunis ja kukkaset tuoksuu Ja taivaalla myrskyn ei merkkiä näy. Mut sorean Suomeni valtiotaivas Se lientyy, lientyy ja pilveilee En ehdi mä nauttia leikistä luonnon, Mun kansani kallihin kyyneilee.
Vaan kynttiläkruunut kirkkaat yön selkähän hohteen luo, Ja tuulonen soiton tahdit ulos seisojan korviin tuo: Siell' hohtavi posket, uhkuu nais-rinnat täyteläät, Siell' riemuitaan elämästä, siell' ompihan nuorten häät.
Pukimestaan hohtavi kulta Ja irstaus silmistään. "Hyv' ilta!" "Herran rauha! Mikä mökkihin kreivin toi?" "Olet köyhä, ma tuon avun sulle, Joka puuttehes poistaa voi." Ja kultia hän pivon täyden Nyt pöydälle levittää, Ja ne valkean hohtehessa Niin ihmeesti välähtää. "Ja sun tyttäres kaunokaisen Komeaan minä vien hovihin, Puetan hänet kultiin, silkkiin Ja kalleihin kivihin."
Laskeva aurinko purpuroitsee taivaan kantta. Se luopi hohteensa kylään menevälle tielle, missä Liv uupuen kuljeskelee. Se hohtavi Haugenin ikkunan ohitse, vaan ei pääse sisään, ja Gunnar ei sitä huomaa. Gunnar katsoo ulos muistojen maailmaan, ja muistot hyppivät hänen ympärillänsä kuin keijukaiset. Hän ei näe tietä, mutta on tuntevinansa suota jalkojensa alla.
Rusotaivaalla hohtavi purppurapilvet ja päivyt jo maireena mailleen käy, ja luonto on kaunis ja kukkaset tuoksuu ja taivaalla myrskyn ei merkkiä käy. Mut sorean Suomeni valtiotaivas se lientyy, lientyy ja pilveilee en ehdi mä nauttia leikistä luonnon, mun kansani kallein kyyneilee.
Matalast' ovest' astuu mökkiin Mies röyhkeä liikkeiltään. Pukimestaan hohtavi kulta Ja irstaus silmistään. »Hyv' ilta!» »Herran rauha! Mikä mökkihin kreivin toi?» »Olet köyhä, ma tuon avun sulle, Joka puuttehes poistaa voi.» Ja kultia hän pivon täyden Nyt pöydällen levittää, Ja ne valkean hohtehessa Niin ihmeesti välähtää.
Päivän Sana
Muut Etsivät