Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
CONSTANCE. Niin, mene, poika, mummon tykö, mene! Kuningaskunta anna mummolle, Niin mummo luumut antaa, kirsikat Ja viikunat! Oi, mikä hyvä mummo! ARTHUR. Vait, äiti hyvä! Oi, jos haudass' oisin! En ole moisen melun arvoinen. ELEONORA. Laps parka itkee, noin kun äiti herjaa. CONSTANCE. Jos herjaan taikka en, niin herja teihin!
Seinustalla on Zeun ikilinnass' astia täysi, 527 astia turmia, taas hyvän onnen lahjoja toinen. Kelle ne hämmentäin suo Zeus salamoitsija, sill' on vaihtuen vastassaan hyvä onni ja huonokin vuoroin; ken tuholahjoja pelkkiä saa, sepä, sortuen herjaan, harhaa ääriä mahtavan maan, nälän ain' ajaessa, hylkynä ihmisien, jumalainkin, kulkuri kurja.
Vaan mene itse tuttusi luo, siell' istu ja erkane teilt' ikivaltain, jalkaas milloinkaan älä jälleen astu Olympoon, vaan hänen vaiheillaan yhä vaani ja hyöri ja hääri, kunnes vaimokseen tahi orjakseen sinut ottaa. En minä vaan mene sinne, en käy tilan laittelijaksi herjaan sellaiseen jopa ilkuks iliotarten kaikkien jäisin, on ilmankin mure katkera mulla."
Suo hänen elää; Ma sulot hältä sotken, tavat tahraan, Aviorikoks itseäni herjaan, Häpeän hunnun hänen päälleen heitän: Jos sillä välttää surman verisen. Hänt' Edwardin en lapseks sano, en. RICHARD. Hänt' älä soimaa: hän on prinsessa. ELISABETH. Sen kiellän, säästääkseni hengen hälle. RICHARD. Syntynsä yksin hengen hälle turvaa. ELISABETH. Se turva hänen veljilleen toi surman.
Itseään hän syytti ja omaa onnetonta harha-askeltaan, että hän oli hyljännyt isiensä ja äitiensä armaat ahot ja lähtenyt mieron pettävää leipää pyytelemään. Hän oli silloin huolehtinut enemmän ajallista kuin iankaikkista onneaan. Siksi oli vanhurskas jumala taivaassa nyt rangaissut häntä, sallien hänen tulla poikineen suureen herjaan ja häpeään.
Läheten kukkuloita kuilun, heitä mi uhkaa, puhkeavat huutoon, herjaan ja kiroavat Luojaa kaikkihyvää. Sain kuulla, tää ett' oli tuska niiden, jotk' eläneet ol' lihan hekkumassa ja järjen alistaneet alle himon. Kuin kottaraiset parvin laajoin, taajoin liikkeelle ajaa sydäntalven viima, niin tuomituita sieluja tää myrsky,
Läheten kukkuloita kuilun, heitä mi uhkaa, puhkeavat huutoon, herjaan ja kiroavat Luojaa kaikkihyvää. Sain kuulla, tää ett' oli tuska niiden, jotk' eläneet ol' lihan hekkumassa ja järjen alistaneet alle himon. Kuin kottaraiset parvin laajoin, taajoin liikkeelle ajaa sydäntalven viima, niin tuomituita sieluja tää myrsky,
Milloin tuomiolla seista saa hän työnsä tilittäin, että taapäin astui silloin, kun ois voinut käydä päin, että herjaan mainehemme, miehuutemme polki pois, että kyynel vuoti vain, kun veren vuotaa tullut ois? Horjuimmeko Siikajoella, konsa viimein koitettiin, Revonlahdell' luotettiinko käsihin vai käpäliin?
Päivän Sana
Muut Etsivät