Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
"Ei, teidän hektorin jälehmiä minä tässä vain kantelen rouvalle paistiksi", lausui Martti uhkaavaisesti hymyillen. Hektorin nimen kuultuansa vavahti rouva ja silloin hän huomasikin miten tuo hänen lemmikkinsä surkeasti riuhtoi päästäkseen irti Marin nauhasta. "Tyttö, etkö ymmärrä? Laske paikalla hektori irti, heti paikalla", kirkui rouva akkunasta ja alkoi tulla rymytä ulos.
Nyt minä Hektorin kimppuun käyn, joka raukeamaan sai rakkaan pään; oma kutsukohon mua kohtalo sitten, konsa on säätävä Zeus sen mulle ja muut ikivallat! Eip' edes Herakleen väki voinut kuoloa välttää, vaikk' oli rakkain hän Kronossynnyn Zeun sydämelle, 118 vaan hänet kohtalo voitti ja heltymätön viha Heren.
Mut eipä mieline ainoakaan toki lähteä, niin minä pelkään, toimeen moiseen, urkkimahan vihamiehiä yksin ambrosiaisess' yössä; se ois ylen uskaliasta." Hällepä vastaten näin Agamemnon valtias virkkoi: "Nyt, Zeun-heimoinen Menelaos, sulle ja mulle tarpeen oiva on neuvo, mi turvais danaolaisten miehet, laivatkin, kun Zeun on muuttunut mieli. Sill' ei meidän mielly hän niin kuin Hektorin uhriin!
Virkkoi noin; hyvä neuvopa tuo oli Hektorin mieleen. Kohta hän vaunuiltaan tamineissaan karkasi maahan, eivät vaunuilleen urot Troian jäänehet muutkaan, vaan kera maahan karkasivat jalon Hektorin jälkeen.
Hektorin kinterehill' yhä seurasi nopsa Akhilleus.
Niinkuin kallistuu kedoll' uupuen pää unikolta, raskas kypsyyttään, kevätkuuron lyömänä rankan: niinp' uron painui pää kypäreineen raukea, raskas. Teuktos jänteeltään taas laski jo päin väkänuolen Hektorin kaataakseen, kovin toivoi kohti jo käyvän. Ei toki sattunut tuo ohi ohjasi nuolen Apollo vaan kävi ryntääseen Arkheptolemon, näpyn alle, valjakon urhean ohjaajan, joka riens sodan riehuun.
Seuraavana syksynä hän ampui 2 sutta; molemmilla kerroilla siten, että Hektorin haukunta lintua houkutteli suden pyssyn kantomatkalle. Kokko-Kustaan oma keksimä tapa ampua susia koiran avulla ansaitsee erityistä huomiota. Kaikki koirat, kuin hänellä oli, harjoitti hän haukkumaan lintua tai oravaa puusta ja samoin kaikki ovat ajaneet karhua ja ilvestä.
Vaan nyt Akhilleus tuimana karkasi päin hänet kaataakseen, tuhotakseen, huutaen hirmuisesti; mut Hektorin kätki Apollo, kuin jumal' ainakin, vei sumun taajan taa kevyesti.
Vaan oli onnekkaampi se mulle ja hällekin paljon, ett' ajan arvasi väistyä hän sekä kätteni voimaa karttoi, sill' ei ois hietöntä se ottelo ollut. Siis sataripsuinen ota aigis-kilpi ja kauhuun kaikki akhaijit saa sitä leiskuttain väkevästi! Loistavan Hektorin luon' ole, kauasampuja, auttain, voimaa vahvistain, mielt' aimoa, kunnes akhaijit karkkoo laivojen luo liki Hellespontoa laajaa.
Heistä ken ottelemaan mun kanssani ryhtyä mielii, koht' aseveikkaan astukohon kera Hektorin kuulun. Näin sopikaamme, ja korkea Zeus sen kuulija olkoon: jos minut surmaan hän teräpitkin suistavi peitsin, laivaan laitavahan hän mult' asun vallatun vieköön, vaan pois ruumiin antakohon, jott' iliolaiset vainajan vie roviolle ja vaimot iliolaisten.
Päivän Sana
Muut Etsivät