United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
niin leimunnasta pyhän liekin, jota nyt kohti käännyin, näin ma tahdon haastaa minulle vielä asioita muita. Hän näin: »Tää viides aste puun, joll' elon on lähde latvassaan ja heelmää kantaa pudottamatta koskaan lehtiänsä, on asuinsija autuaiden, ennen taivaaseen tuloaan niin kuuluisien, heist' että runottaret kaikki hyötyi.
"Mikä puistossamme telmää, Kaisa, Liisa, katsokaa! Joka kiellettyä heelmää Poimii pojat peijakkaat!"
Ja tiedä, että pyhä niittu tämä, täys siementä on kaiken-kasvullista ja heelmää kantaa, maan mi pääll' ei heili. Puroa tätä pulputa ei suoni, min huurut täyttäis hallan muuntelemat kuin virrat kuivaen tai kasvain vierii, vaan ikilähteestä se ilmi läikkyy, Jumalan tahdosta taas saaden vettä niin paljon kuin se kadottaa suin kaksin.
niin leimunnasta pyhän liekin, jota nyt kohti käännyin, näin ma tahdon haastaa minulle vielä asioita muita. Hän näin: »Tää viides aste puun, joll' elon on lähde latvassaan ja heelmää kantaa pudottamatta koskaan lehtiänsä, on asuinsija autuaiden, ennen taivaaseen tuloaan niin kuuluisien, heist' että runottaret kaikki hyötyi.
Ah, kuinka kultaisena tuolla paistoi elämän onni joka oksapuin, mut onneton, ken niiden heelmää maistoi, hän riutui, riutui rinnan haaveiluin, hän näkymättömiä vain nyt vaistoi, hän kuuli helkkeet harppuin salattuin: laill' Ekhon toinen niiden ääntä toisti, mut toinen kuin Narkissos nuori loisti.
Valon, tiedon valtava aurinkoinen Jo vapaasti Pohjolaan paistaa saa! Oi, loista, aurinko tiedon, loista Ja sytytä syömmihin elo uus! Jo mailta Pohjolan synkkyys poista Ja valaise Suomeni vastaisuus! Työ Yksityisen lyseon ei ollut se heelmää vailla, Ei ollut sen elämä turhaa, ei, vaikk' eli se orvon lailla.
Maailman ei rauhaa synny, ellei kansat yhdistäy, tiedon tietä, taidon tietä, kaupan tietä kanssaan käy; eikä muuta yksilölle suotu suurta onnea: tehdä työtä, työnsä heelmää, hengen valtaa vaalia. Suomen olympialaisille voittajille omistettu.
Ja on kuin oisi kylvämäni aatteet, nuo jumalaiset, saaneet orjan vaatteet, kuin oisin siroitellut hiekkajyvää, mi milloinkaan ei heelmää kantaa voinut. Jo variseepi elon keitaan puu, jo tuonen varjo yllein laskeuu. Ja laskekoon, en tahdo sitä siirtää: on silloin aika tullut, vuoro mennä, kun hengen nuol' ei entisellään lennä, tuon tiesin, enkä pyytänytkään piirtää ma koskaan nimeäni elon hiekkaan.
Rauhaa tuskien tummuuteen, rauhaa kalvavan kaihomielen! Rauhaa, unta ja rauhaa vain! Nyt myrskyt meidät kuolohon laulaa. Puun heelmää emme maistaneet, mut paratiisin kadottain me kauan oomme harhailleet jo teitä orjantappurain; ah, onko portin enkeli, mi meitä uhkaa miekallaan, sen airut, joka armossaan parantaa haavat lupasi?
Mut leivästä ei kansa elä vaan, ei mesileiväst' edes tiedonkaan, vaan niinkuin päivän kumppaliksi suotu on vieno, valju kuu ja niinkuin puu on luotu heelmää antamaan, niin järjen siskoksi on tunne luotu ja hyöty kauneutta kantamaan. Ja ainapa vainion keskehen näin esi-raatajat entisaikain leposijaksi lintujen lentäväin puun vehreän jäädä antoi.