Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Katso, niinkuin pilvi kaartaa taivaan kannen kirkkahan, hältä murhe mielen saartaa, tuntee kaipuun katkeran, vaipuu aatos, äsken lieto, silmä sumuun kyyneltyy, tuima pyrkii ilmi tieto, syvä niinkuin rinnan syy: »Kesät kulkee, talvet vaihtuu. syksyt seuraa toisiaan, kerran viime hanget haihtuu, astut itse alle maan. Kukkii pääsi päällä kunnas, kulkee ihmisheimo uus.
"Ensi aluksi me vetäydymme vähän matkaa metsään ja asetumme sinne leiriin", vastasi Pekka. "Huomenna saamme nähdä, mitä vielä on tehtävää. Tule, Matti, miehinesi meidän mukaamme. Täällä ei meillä ole tanskalaisten taholta mitään pelättävää, kun täällä on näin syvät hanget. Heillä ei ole suksia, ja me suomalaiset emme ole tänään kovin pahoin rasittuneet, joten kyllä jaksamme valvoa."
Tuossa ihmeellisessä yössä, jossa tähdet tuikkivat suurina ja pyhinä, hanget kautta silmänkantaman kimaltelevat ja huurteiset koivun-oksat ojentuvat kohti jumalia kuin rukoukseen, kuin kevään ensimmäiseen, aavistelevaan hartauteen. Paljon valoa, paljon taivasta, paljon suurta, korkeaa ja salaperäistä. Täällä oli kuitenkin tunnelma toinen.
Talven jälkeen hanget suli. Nurmi rupesi vihoittamaan ja puut alkoivat lehteä tehdä. Silloin koulu loppui taas alkaakseen syksyllä. Kesä on koulupojan ihanin aika. Vapaana juoksentelin minä kaupungin ympäristöllä. Ja vanhan tottumuksen mukaan mieluisana huvipaikkana oli minulla tuo lahdelma kaupungin vierellä. Isääni olin tullut siinä, että olin uuttera kalastaja.
Nadeshdinskaja, hän mainitsi numeron. Monet hanget ovat siitä saakka jo sulaneet, lisäsi hän mennessään ja taas hymyili vaan huulillaan. Tulen jos ennätän, sanoi Nehljudof, tuntien että tuo niin läheinen ja rakastettu Selenin oli yhtäkkiä tämän lyhyen keskustelun johdosta muuttunut hänelle vieraaksi, kaukaiseksi ja käsittämättömäksi, ellei vastenmieliseksikin.
Niin sun kylmän kahlehista Kevät päästi kaunoinen; Läpi surun sulkusista Jouduit riemujuhlallen. Nyt sä uhkut uusin toimin, Nouset vapauden voimin, Rannan hanget hajoovat, Vetten vaahtoon vajoovat. Nouse, mutta muista taas:
Talven valta taas on mennyt, Luonnon sydän sykähtää; Hanget sulaa vainioilta, Järvistämme lähtee jää, Maasta nuori ruoho nousee, Uuteen lehtehen käy puu, Ihmistenkin sydämmihin Uusi toivo sijoittuu. Uusi toivo nousee, kasvaa, Kuvat luopi herttaiset, Luopi etees kevät, syksyt Sullen mielenmukaiset, Marjapensaat, hedelmistä Raskaat, edessäsi näät, Näet heinät tuoksuvaiset, Täyteläiset tähkäpäät.
Kun suokulaisurosta kaksi noin naaraasta taistelee, voit päästä todistajaksi miten rakkaus villitsee. Voit astua kohti niitä ne eivät sinua nää. Vain hiukkasen siirtyvät siitä, taas alkavat temmeltää. Niin korvissa soipi ja helää. Niin hanget höyryävät. Niin jokainen mätäs elää. Puut tuulessa hymisevät.
Tie ei enää pääse suorasti nousemaan, sen täytyy kiertää kuin karjanuran. Parastaan tehden menee se pitkissä kiemuroissa vuoren ympäri, nousten ja yhä vain nousten. Pari kolme kierrosta tehtyään saman keilan kylkiä pitkin ei sen matka eteenpäin ole ollenkaan edistynyt. Mutta sen täytyy päästä eteenkinpäin, päästä tuolle toiselle vuorelle, jonka rinteillä hanget kuunvalossa kimmeltävät.
Mutta onneksi oli lumipyry lakannut, ilma oli seljennyt ja talviset tähdet tuikkivat kirkkaasti sinisellä taivaan kannella. Pakkanen oli kiihtynyt, metsät ja hanget kimaltelivat tuhannen tuhansista jäisistä timanteista, jotka matkamiehen silmää viehättävät.
Päivän Sana
Muut Etsivät