Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ja aatokset ne kiitävät kuin kotkat, Halk' ilmojen käy niiden kirkas tie; Ja korkealle tähtää nuori silmä, Ja suuriin töihin nuoren halu vie. Nuor' uhkuu näet luomisintoansa Ja voimat tuoreet tuntee rinnassaan, Ja elämän soi laulu houkutellen, Ja vastuksetkin leikkiä on vaan.
Kalahan lähti illoilla, Vaan kiiskin päät' ei pientä Tuo aamulla hän kotihin Iloisna saapuu kuitenkin. "On poika pahan noituma," Kotona kuiskaa väki, "Toi kaloja, toi lintuja Hän ennen kyllältäki. Nyt, vaikk' yön halk' on kalassa, On aamuin tyhjä kontissa." Vaan lintu kirkkoniemessä Soreesti laulaa illoin. Unohtuu verkot mielestä Kalastajalta silloin: Hän öiksi viihtyy linnun luo.
En voi mä laulaa kuin lintu voi, ei soi mun äänen' kuin leivon soi, en saata lentää halk' ilmojen, en pesää laatia korpehen.» Iirillä oli hyvin heleä, kaunis ääni, ja hän oli tottunut Seljan säestäessä laulamaan, joten tämä laulu senkin vuoksi kävi erittäin hyvin.
Kuin tuulet vapaat vaeltaa Halk' ilman merten aukeain, Niin elon tuskat unhottain Sun sielus siivittyä saa. Ah, Styksin tumman jättäen Sä kiitää saathan riemuiten Jo lehtoon heljään autuaitten, Miss' osan sulomman te saitten. Et orja tuonen oo, et maan. Sä sielu, vapaa oot. Ja me? Taakkamme koska taukookaan? Sun luokses konsa saavumme? Ja nyt kohosi ylös pilviin ratiseva liekki.
Mut lukki se kehrää ja tummuvi maa; ei sielua yhtä hän saa, halk' aikojen astuu se seppelepäin, käy urholta urholle näin, se valtikan heille ja herruuden suo ja voiton ja herjan ja kuoleman tuo ja tuskan ja yön vuoks sankarityön, kaikk' kamppailevat lukinlangoissa nuo, ja kaikilta hurmeen hän juo. Rannan honka vaeltavan varjonsa näkee vesiin: »Tumma puu sysimusta-latva, ken sa oot?»
Mut "jäljet Väinämön laivan" halk' aaltojen haimentaa, ja "viikatteens'" yli taivaan hän vieläkin kuljettaa; yli Maanselän kaskein sauhun hän nostavi harmajan pään, ja kautta kuohujen pauhun ikitietäjän kuuluu ään'.
Jos yli honkien Kunnias nousikin, Ei edes pilvihin Leijata voi. Maan tämän äärihin Maine jos lentelee, Siivet jo raukenee Voimattomiin. Nousisko kunnia Ain' yli tähtien, Halk' avaruuksien Mainehemme! Voittaisko ihminen Yhdeksän taivahan Kunnialoistehen Voittaisko sen! Heimoa Luojan on Henk' ijankaikkinen, Täydellisyytehen Siks ikävöi.
Viel' yltyy äidin rukous, Ja kolmas kokko jo viiltää Halk' ilmojen: kuin laukaus, Pois kolmannen vanteen siirtää. Kuninkaalt' onnen ryöstänyt Ylen surkee kohtalo ompi, Miesjoukot henkens heittänyt, Taikk' on vihamiehen vanki. Pien' ympärillään joukkonen Hän piileksii pakoteillä, Rannalla meren vaahtoisen Sotalaivat turvan' on heillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät