Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Se, mikä sitten tapahtui, oli taas kuin unennäköä, sellaista, joka ei haihdu herätessä, vaan jää niinkuin jotkut kamalat lapsuuden painajaiset elämän ajaksi mieleen. He soutavat väylälle, pastori heiluttaa hattuaan ja laiva, joka yhä lähenee ja suurenee lähetessään, viheltää vastaukseksi. Ellistä tuntuu, että se ilkkuu hänelle ja että piipusta nouseva savu liehuu kuin riemuissaan jostakin.
Ja sydämihin lapsien Myös lietsoit pyhää tulta: He opeit maansa rakkauden Ja aatteet suuret sulta. Ja aatteet lapsiin tarttuvat Ne lumoin mahdillansa; Mut lapset kerran varttuvat Ja ovat Suomen kansa. Vaikk' kätkettynä sydämiin, Ei haihdu aatteen taika, Mut kerran kansain näkyviin Sen nostaa uusi aika. Hyljätty.
Kauniit ovat Kainuun naiset, tarvaat talvi-öissä, vaaralliset sodassa ja sorjat rauhan töissä. Hallaisissa hameissa ne hiihtelee ja laulaa, kullat huljuu kulmilla ja hopeat pitkin kaulaa.» Haastavi Kolfrosta-äiti. Painuu kesäpäivä. Haihdu immen otsalta ei osattoman häivä. Tunne rippi-isäänsä ei Perman ristikansa. Vieri enää virtana ei sanat huuliltansa.
Vaikk' alla vuorten ja maan perustusten Hän ois, ne murtaisin ja hengelläin Sydämen kuolleen henkiin virkistäisin! Vait! ettei voimat viimeisetkin haihdu, Jotk' alta hulluuden ja murheen olen Täks hetkeks säästänyt. Siis jatka, lausu Isäni nimi, että sointu sen Mua virvoittaisi! Ethän valhettele! Ei piru tekis niin! Mun näköiseni Jos valhe on, niin valhetta on totuus.
Ei riitä astioita kaikille, mutta sill'aikaa, kun toiset syövät, laulavat toiset odotellessa ja kanteloitaan helkyttelevät: Hyvä on meidän ollaksemme, armas aikaellaksemme, kun on ruuat, kun on juomat, kun on hyvät haltijamme! Haihdu huoli, poistu puute, kadotkosi köyhän kiusa, nääntyösi näihin nälkä, näihin juhlajuominkeihin, suurin uhrisyöminkeihin!
"Olipa se oikein hirmupäivä joka ei koskaan haihdu muististani. Lumiräntää satoi, tiet olivat vetelät, ilma kolkko. Semmoinen käräjäpaikka on silloin omiansa tekemään elämän inhottavaksi. Kaikki ovet ovat longallaan, läpimärkiä ihmisiä kulkee ulos ja sisään tapaamaan toinen toistansa, ja he tuovat sadetta, kosteutta, likaa kaikkiin huoneisiin. Kaikkialla on järven ja kalan hajua.
Hänen ylpeytensä, samoinkuin hänen kunnianhimonsakin oli laadultaan tuota lempeää ja siivoa, joka naurahtelee syrjässä omalle itselleen eikä tahdo tehdä pahaa niin maan matosellekaan; se oli noita viattomia haaveita, jotka saavat alkunsa sattumasta ja kaiken aikaa pitävät siitä kiinni kuin mistäkin ylen tärkeästä tapahtumasta ja jotka eivät haihdu eivätkä häviä, vaikka todellisuus tuhat kertaa osoittaisi ne vain utukuviksi.
Ei ole oikein asiat, toisti piika. Olen kuullut itkevän yöllä, ja päivällä haastelee itsekseen. Mitä se sanoo? »Voi, minkä teit!» »Voi, että sen teit!» Sillä on ikävä emäntää. Antaapa hänen haihdutella. Se odottaa sitä vielä tulevaksi. Ei se sen mielestä milloinkaan haihdu. Kyllä minä haihdutan. Elkää ottako, emäntä, köyhältä hänen viimeistä iloansa. Mikä ilo se on ikävä? Kyllä se vain on.
Hän kuvailee erästä iltaa, jolloin hän istui »suruisena ja onnellisena hänen vierellään ja kuunteli vuoroin soiton säveliä, vuoroin hänen lämpimästi sointuvaa ääntään, joka puhui hellyydestä ja rakkaudesta. »Hän sanoi, että hän kokonaan oli antanut itsensä minulle, ja minä vaikenin, sillä on tunteita, joita ainoastaan vaieten voi ilmaista. Tuo ilta ei hevillä haihdu muististani.
Vaan ei haihdu hangen alle valta Suomen vapaan. Ollaan siksi onnelliset taaton, maammon tapaan, joist' on monta mennyt meiltä, nukkuu nurmen unta uskossaan, ett' oisi Suomi vapaa valtakunta. Siksi terve teille, lehvät Suomen uskon urheen, kuusen-oksat Suomen kunnon, onnen ynnä murheen! Siksi terve, valkea mies Suomen Vapauttaja! Kussa kuljet, siellä kulkee Suomen rakkaus, raja. LEIRIN
Päivän Sana
Muut Etsivät