United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian oli kirkko tyhjänä, mutta yht'äkkiä hirveä näky! kuolleet lapset, jotka taas vuorostaan olivat kirkkopihalla heränneet, kiiruhtivat nyt esiin ja lankesivat polvillensa alttarilla olevan majesteetillisen haamun eteen, huutaen: 'Jesus, eikö meillä ole mitään isää? ja kyyneleitä vuodattain vastasi haamu: 'me olemme kaikki isättömiä, te ja minä, ei meillä ole yhtään..."
Kova huonekuri ja kuuliaisuus on aina ollut Pentinpojilla. No hyvin! Poika menee häihin. Aamulla jälkeen käy isä niitulle, ja ei ensin näe mitään, mutta kuulee tanssisoiton. Lopulta äkkää hän eriskummaisen haamun niittämässä. Se on poika, kun käy tuimasti edespäin viikatteinensa, ja hänen niittäessänsä soi kihnupeli, jota kantaa selässänsä, isossa kesselissä.
HORATIO. Kaks yötä peräkkäin on nämä herrat, Marcello ja Bernardo, vartiollaan, Hiljaisen, haudankolkon kesk'yön aikaan, Isänne kaltahisen haamun nähneet, Mi, päästä jalkaan täydess' asussa, Ilmestyy, juhlamarssiss' astuu verkkaan Ja hiljaa ohi: kolmasti näin heidän Pelosta tuijoittavain silmäins' ohi Hän kulkee, valtikkansa matkan päässä; Mut kauhusta he melkein hyyksi hyytyin, Vait ovat, aivan mykkinä.
Silloin tulee ompelia Anna, joka oli saanut sen ällin, että paluumatkalla Helje-myllyltä ottaa katsellaksensa sitä paikkaa, missä hän kerran lapsena oli käynyt harhaan. "Anna on hyvin taika-uskoinen, ehkä kukaan ei taida saarnata enempää sitä vastaan kuin hän. Koska hän nyt lauvantaina kävi kallion ohitse ja äkkäsi haamun, huusi hän korkeasti. Aaveellinen haamu nousi ylös; se oli Martina.
Ja hän kertoi osaksi leikillä, osaksi toden teolla, että se oli Anna, joka hänet ihmiseksi oli tehnyt. "Ennen en ollut mikään mies, vaan susi suorastaan. Joku noita oli viskannut luontokappaleen haamun ylitseni; olin niin raivokas kuin metsän peto ja hävitin kaikki, mitä eteeni sattui ja itseni myöskin. Nyt siitä on loppu tullut.
Edessään olevasta isosta peilistä näki hän ensimmäisten auringonsäteiden valaisemana puolisonsa haamun, joka seisoi siellä hänen takanaan ja katseli häntä sekä rakastavin että samalla suuttunein ja surullisin silmin.
Niin rakastatte kuoloa, kauhun öitä, te veriviholliset, te veljekset! Charles Baudelaire Kuin enkeli kepein siivin sun vuoteellesi hiivin, yön tullen hämärän sun uness' yllätän. Sua suutelen, armahin, hienoin ma suudelmin kuudan-vienoin ja kuin käärme kostehin ja kylmin, petollisin. Taas koitteessa kalpean aamun näät väistyvän valkean haamun tulen illalla jällehen.
Samana hetkenä näki pappi pitkän, valkoisen haamun liikkuvan tuuheain puiden välissä mäen rinteellä. Kun hän oli tointunut ja huomasi olevansa viatta, loi hän vielä kerran silmänsä metsään ja näki tuon valkoisen haamun vitkaan viittaavan hänelle seuraamaan itseänsä, liikkuen syvemmäs metsään.
Mutta pikku kammarissa tuntui niin kuumalta, kun ilta-aurinko oli sinne kauan paahtanut. Elina avasi ikkunan ja pisti ulos päänsä. Samassa oli hän näkevinään mustan haamun avaavan kirkon oven; se oli Miihkali, joka nyt oli ehtinyt sinne ja astui kirkkoon. Siellä oli vielä niin valoisaa, että voi selvästi erottaa kaikki.
No sitten neuvoisin sun saaliin-halua Paremmin aikaas käyttämään Ja minua hiukan säästämään. Ma puuhaan päin ja kourin, ettei enää laitaa! Nyt tullos vaan! Sill' armahan Et mieltä muuten mielin määrin taita! Miks' tuijotatte niin Kuin noustava ois kateederiin Ja näkisitte haamun harmajan Fysiikan tai Metafyysikan? Nyt pois!