Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025


Silloin, kun hänen silmänsä eivät muuta nähneet kuin kuolleen rakastettunsa haamun, kun hänen sydämensä ei muuta tiennyt kuin Johanneksen, tuli pitkillä askelilla kävellen tämä rakastettu hänen vastaansa. Anna näki hänen. Anna seisahtui; hän yritti mainitsemaan Johanneksen nimeä.

Häntä vaivatkaa, Tulkaa, varjot, ja haihtukaa! MACBETH. Sa liiaks olet Banquon haamun lainen. Pois! Silmät multa kruunus syö! Ja tukkas, Sa toinen kruunupää, on samanmoinen, Ja samanmoinen kolmas! Häijyt velhot, Mit' on tää? Vielä neljäs! Sammu, silmä! Haa! Tuomiopäivähänkö tätä kestää? Viel' yksi? Seitsemäs? Oi, riittää, riittää!

Hän oli sitten aina näkevinään tuon haamun, joka oli mennyt ohitse, tuon tuntemattoman marttyyrin, joka salaisesti oli tullut äidiksi.

Sanomaton kauhistus, joka ensihetkenä oli hyydyttänyt vereni, haihtui kuitenkin kohta. Sillä minä havaitsin heti tuon haamun olevan elävän ihmisen ja pienen joukon muita ihmisiä seisovan hänen lähellään, ja heille hän näytti näyttelevän tätä liikettään. Hätälyhty ei vielä ollut sytytetty. Sen patsaasen oli rakennettu pikkuinen, matala majantapainen seipäistä sekä tervakankaasta.

Pedot öiset heräs, lähti leopardi piilostansa, tiikeri, tuo karavaanein kauhu, leijonakin, metsästäjän lempi, oksat risahteli, risut taittui, kaukaa karjunta yön ilman halkas. Ja ma muistin Ajattaren haamun ja ma kysyin äänin vavahtavin: »Eikö koskaan Ajatar tuo kuole? Eikö koskaan koita kansain onniLiene kuullut ei hän kysymystä. Vaiti istui hän ja vaiti minä.

Robert päästi irti Danielin käsivarren, lankesi polvilleen vuoteen viereen ja painoi kasvot käsiinsä. Siinä asennossa hän oli hyvän aikaa liikkumatonna. Tuli liedessä oli palanut hiilokselle, joka himmeällä loisteellaan valaisi pienen hämärän huoneen ja epäselvinä esiytyvän sairasvuoteen sekä sen edessä polvistuneen haamun.

Oli siksi valoisa, että hän saattoi nähdä Alanin haamun rappusilla. Ja kun me kolme todistajaa olimme piilossa, ei minkään olisi pitänyt herättää levottomuutta kunniallisessa miehessä, joka oli turvassa omassa talossaan. Siitä huolimatta setäni tarkasteli hetkisen äänettömänä vierastaan ja kun hän rupesi puhumaan, tuntui hänen äänensä epäluuloiselta.

Siellä mies alkoi kertoa hätäisesti, kasvot nytkähdellen ja ääni vavisten kuinka hän oli kahtena yönä nähnyt haamun, Heikkilän emäntävainajan haamun. Hän oli kulkenut kuunvalossa ulkona, siellä se oli hänet tavottanut ja sanonut niin ja niin. Ja se tapahtui kahtena yönä... Kirkkoherra katseli pitkään miehen omituista kasvonilmettä ja repaleista pukua.

Keväällä sairastui hän, ja rakastettunsa hääpäivänä viime viikolla, meidän ollessamme morsianta katsomassa, hiipi hän vuoteeltaan Kärmälään, jonka saunassa hän saman päivän iltapuoleen tavattiin kuolleena«. «Rakastiko tyttö häntä? Miten sanoit?« «Saatte itse nähdä; tuossa hän tulee«. Johannes näki haamun, lumivaalean naisen lähestyvän hautaa. Johannes vetäysi sivulle.

Ehdittyään lähes keskelle suota, näki hän ihmekseen valkoisen haamun, jonka hän siihen saakka oli pitänyt tuommoisena sumu-patsaana, jommoisia nähdään liikkumattomilla vesillä; se muutti paikkaa, sitte se rupesi hyppimään ja kiepsahti pois haihtuen puitten oksien väliin.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät