Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Ei malttanut hän kumminkaan olla laillaan suurentelematta, puolusteli repaleista pukuansa, mainitsi aikovansa tilata uuden kultareunuksisen ja lasipalloilla koristetun leningin, ja uuden pitsillisen manttiljan eli kaapusen ja heitteli vihjauksia miehensä aikomuksesta heittää tuo hänen terveydelleen vahingollinen vedenkauppa pois.
Ja itse kirje oli vielä pilkallisempi ... porsaista, koirarukkasista, vanhoista ukoista ja siijoonin repaleista. No nyt minä olen saatu, vaan en vielä viety, sanoi hän ääneen ja ajatuksissaan jatkoi: Eihän tässä ole yhtään kunnon sanaa.
Yhtenä päiwänä pakoitti hänet kuitenkin nälkä erääsen mökkiin poikkeemaan. Emäntä, joka yksinään oli kotona, armahtikin repaleista, kalwakkaa pakolaista, antoi hänelle ruokaa ja wei hänet piilopaikkaan, koska par'=aikaa sillä seudulla majaili kasakkeja, jotka puolalaisia karkureita pyyteliwät.
Hän oli suojannut itsensä kylmältä ilmalta löyhkäävällä, sekalaisista repaleista tehdyllä kartiinilla, joka riippui pingotetusta nuorasta, ja poltti piippuansa kaikessa levollisen hiljaisuuden hekumassa. Scrooge ja henki saapuivat tämän miehen luo juuri kuin joku ämmä, kantaen raskasta vaatepankkoa, tuikahti puotiin.
"En voi sinua auttaa, Kaarle", sanoi hän vähäisellä kärsimättömyydellä. "Me olemme niin köyhät, että minun täytyy repaleita ajatella, repaleista puhua ja repaleita yhteen-ommella. Minä surkuttelen, että olen häirinnyt mielenkuvituksesi lentoa. Mietin niin innokkaasti työtäni tässä, ett'en ensinkään huomannut ääneen puhuvani". "Se ei tee mitään. Tule, käydään levolle!
Ja hän lauloi rahvahalle, kutka kuulla tahtoivat. Laulu huono, palkka halpa, halvat myöskin kuulijat: pari poikaa repaleista, nuori ylioppilas ynnä minä ääress' ukon meit' on ryhmä sovukas. Vaan ol' ylhät muistot, menneet loistopäivät laulunaan, työt jo puolin unhoitetut, urhot peittämät jo maan, oli Suomen viime taisto hällä laulun laaja taus, voittojemme, murhettemme, kunniamme kultakaus.
Siellä mies alkoi kertoa hätäisesti, kasvot nytkähdellen ja ääni vavisten kuinka hän oli kahtena yönä nähnyt haamun, Heikkilän emäntävainajan haamun. Hän oli kulkenut kuunvalossa ulkona, siellä se oli hänet tavottanut ja sanonut niin ja niin. Ja se tapahtui kahtena yönä... Kirkkoherra katseli pitkään miehen omituista kasvonilmettä ja repaleista pukua.
Tupaan talvi-illast' astui poika, tuli outona kuin metsän lintu eksyessään ihmisasunnoille; lakin haljenteista päänsä paistoi, varvas kului alta kengän lunten, rinta paljas nutun repaleista. Ken ja mistä? Kysy: 'ken ja mistä? rikkahalta, joll' on taatto, koto. Tuuli tiennee kotitienohoni, veikkoni lie ilman pilvi, itse lunta vain yön anturoilla lienen, jonka pois se polkee tupaan tullen.
Kainalosauvojensa varassa hän siinä seisoi, rinnalla kaksi repaleista viluissaan värisevää orpoa tyttöstä, joille hän kauppiaalta Jumalaa nimeen pyyteli pientä rinkeliä kullekin sekä itselleen leivän palaa. Tuo nöyrä avunpyyntö sattui ensimmäiseksi Antin korvaan. Antin kasvot värähtivät. Tummansinisistä, virkeistä silmistä lennähti kiinteä katse niihin avunpyytäjiin.
Mutta työmiehet remahtivat riemuisiin hurraa-huutoihin, ja Lammin Pekka huusi repaleista lakkiaan heiluttaen: Eläköön nuori armollinen herra! Tämän minä aikamiehenä vielä palkitsen! Voudin talo oli kivenheiton päässä linnasta, järven rannalla olevalla kukkulalla, niin että siitä voi nähdä kaikki, mitä ympärillä tapahtui.
Päivän Sana
Muut Etsivät