Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Minä havaitsin sen siitä, että kuulin kaari-akkunan ladyn sanovan konduktörille: "pitäkäät hyvin vaaria tuosta lapsesta, Georg, muutoin hän halkee!" sekä siitä, että talon naispalveliat tulivat ulos katsomaan ja hihittelemään minua, niinkuin jotakin vähäistä ihme-eläintä.
"Lukemaan kaiketikin, niinkuin muutkin nuoret herrat, jotka tämän kylän kautta kulkevat?" "Niin, eukkoseni, lukemaan lähden", vastasi Georg. "No, kuulkaa". sanoi vilpittömällä suoruudella palveliatar, "silloin voisin kenties olla teille hyödyksi. H:n kaupungissa asuu muuan sisareni. Hänen miehensä on sorvarimestari.
Georg kuuli hänen puhelevan siellä sillaikaa kun Friedrich pastori arvattavastikin lähtöön valmistihe. Vanha Kristiina tuli huoneeseen jälleen. "On, niinkuin ajattelin", sanoi hän. "Pehtori Wilhelm lähettää pyytämään pastoria Jumalan tähden tulemaan hänen luoksensa, sillä hänen tyttärensä on kuolemaisillaan." Jalo pappismies kiiruhti kutsua noudattamaan.
Taas saan isältä toruja." "Missä on kotiopettajasi, poikaseni?" kysyi Georg. "Eikö hän palaakkaan?" "Ei, hän on lähtenyt myötyriksi ja minun pitää saada uusi opettaja", vastasi poika. "Isä ei ole kuitenkaan vielä ketään löytänyt. Onpa ikävä asia! Kuka tietää, kuinka kauvan pitää näin yksin tuskitella."
Ovi aukeni hiljaa ja Georg havahti mietelmistään. Hänen äitinsä astui köyhään suojaan. Varpain hiipi hän kelpo poikansa luo ja laski hellästi kätensä hänen olkapäilleen. "Oletko kokeesi kestänyt, lapseni?" kuiskasi hän. Ilon säde välähti Georgin silmistä ja hän nyökähytti päätään myöntyvästi. "Niin, äiti rakas, Jumala on minua auttanut. Sain parhaimman todistuksen."
Taivaallista isää kiittäen, nosti äiti kätensä ylös ja laski ne siunaten poikansa pään päälle. "Olet hyvä, ahkera lapsi", sanoi hän. "Olet lohdutukseni, tukeni tässä kurjuuden laaksossa! Jumala sinua siunatkoon!" "Georg!" huusi eräs raukea ihmisääni. Nuorukainen hypähti ylös ja tuli sairaan maalarin vuoteen ääreen. "Haluatteko jotakin, isäni?" kysyi hän leppeästi: "Täällä olen."
Sitten pudisti hän Georgin kättä jäähyväisiksi ja sanoi: "Voi hyvin! Joka elää näkee kumpi meistä on oikeassa!" "Olkoon menneeksi!" suostui Georg ja Adelbert meni. Pastoria tervehtimässä.
Helena rakas, sanoi Georg tullen hänen luoksensa ja otti toisella kädellään hellästi vyötäisistä. Kun Helena kuuli hänen äänensä, kun tunsi jälleen hänen kosketuksensa ja katsahti hänen silmiinsä, näki hän niissä loukatun Georg raukan, ja tuli niin sääli Georgia, kun oli hänen mieltänsä pahoittanut. Anna minulle anteeksi, Georg, kuiskasi hän.
Alakuloista poikaa kävi Georgin sääli ja hän kysyi häneltä ystävällisesti: "Entäpä minä sinua autan?" "Kiitos, jospa vaan auttaisit!" huusi pikku veijari, iloisesti tuoliltaan hypähtäen. "Olisinpa sinulle siitä kovin kiitollinen." "No katsokaamme ensinnä, mikä paikka kangertaa", sanoi Georg ja meni kirjoituspöydän ääreen. "Hetkisen saatan olla jouten, jahka sen jälkeen olen sitä uutterampi."
Se on sangen kaunis nimi ja minua ilahuttaa, ettet ole Junnuja etkä Jusseja." Georg naurahti, hyväili lapsellista ystäväänsä ja ryhtyi taas piirrustustyöhönsä. "Ka, eihän ole minulla lupa sinua viivytellä", hoksasi pikku Friedrich, pannen kirjansa syrjään. "Nyt pitääkin minun mennä isäni luo, enkä sinua enää tapaakaan tänä päivänä. Mutta huomenna varhain, Georg!
Päivän Sana
Muut Etsivät