Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025


Saavuttuaan kotiin, saivat he vieraakseen tehtaanlääkärin tohtori Sandin'in, johonka he joitakuita päiviä sitten olivat tutustuneet. Kun hän ei näyttänyt aikovankaan mennä pois, vaikka päivällisaika oli jo käsissä, vaan istui huolettomana jutellen, kysyi Gabrielle eikö hän tahtoisi syödä päivällistä heidän kanssaan, johon kysymykseen tohtori nähtävällä tyytyväisyydellä vastasi myöntyvästi.

Tahdotteko tulla meidän luoksemme? kysyi Gagin minulta: minusta olemme jo kyllin katselelleet Saksalaisia. Meikäläiset olisivat, puhuakseni totta, jo aikoja sitten heittäneet akkunat rikki ja lyöneet tuolit sirpaleiksi, mutta nämät käyttävät itseään vielä liiankin siivosti. Miltä tuntuu Asja, lähdemmekö kotiin? Tyttö nyökäytti myöntyvästi päätään.

Ovi aukeni hiljaa ja Georg havahti mietelmistään. Hänen äitinsä astui köyhään suojaan. Varpain hiipi hän kelpo poikansa luo ja laski hellästi kätensä hänen olkapäilleen. "Oletko kokeesi kestänyt, lapseni?" kuiskasi hän. Ilon säde välähti Georgin silmistä ja hän nyökähytti päätään myöntyvästi. "Niin, äiti rakas, Jumala on minua auttanut. Sain parhaimman todistuksen."

Pojat päättivät palkata tytön, joka muutenkin oli heillä työssä. Nuorimman piti kysymän tytöltä lehtiä riipiessä, sillä hän hänet paraiten tunsi. Mutta poikapa lienee jo kauan itseksensä rakastanut tyttöä, sillä kun hänen piti kysymän häntä piiaksi, sattuivat hänen sanansa niin omituisesti, että tyttö luuli pojan kosivan ja vastasi heti myöntyvästi.

Hän jupisi myöntyvästi, pudisti päätään tuontuostakin, ja näytti olevan hyvin mielistynyt kuvaan. 'Kuka on sen maalannut? kysäsi hän minulta. 'Vaivainen, sairas mieheni', vastasin ujosti ja toivoin, että hän sanoisi minulle muutamia kiitoksen ja rohkaisun sanoja. Mutta hän tähysteli minua vaan kiireestä kantapäähän ja kääntyi taas kuvaan päin.

Nulikat eivät tule kysymykseenkään tälle matkalle, oikasi Alli. Sinä olet aina niin hirveän julma, sinä ajattelet ainoastaan omaa huviasi, äyskäsi Sanni kiihottuneena. Mutta minä ja Magnapas mennäänkin omin päin Eläintarhaan, kenties saamme mekin nähdä hiihtokilpailun hän vilkasi salavihkaa herra Witikkaan, joka hymyili myöntyvästi vastaukseksi. Siitä tulee hauskaa, Magna, eikö niin?

Mutta nyt kysyi Reetta: "Ja sinä, oletko sinä naimisissa?" Rouva nyykäytti myöntyvästi. "Ja sinähän olet kaiketi hirveän onnellinen?" Kun ei siihen tullut vastausta, alkoi Reetta ymmärtää eikä enää kysynyt. Mutta rouva Lunding tunsi käden olkapäällänsä. Se oli äiti, joka oli tullut kyökistä ja kuullut kaikki. "Näettekös, hyvä rouva", sanoi hän hitaasti ja vähän voitollisesti hymyillen.

"Mikä ihana sunnuntai!" sanoin vilkkaasti. "Erinomaisen ihana", vastasi hän myöntyvästi. "Neiti Brown'illa on erittäin lempeä-ansaitseva ystävä luonansa" lisäsin minä. "Ken niin? neiti Ellery'kö? Tietäkää herra Henderson, hän on varmaankin maailman suloisin tyttönen", sanoi neiti Thea ihastuksella.

»No kävelemme muualla», sanoi herra hyvin myöntyvästi ja tuttavallisesti, vaan samalla kohteliaalla tavalla ja lähti Elsan mukaan ruveten puhelemaan vilkkaasti ja avonaisesti, vähääkään kangertelematta, aivan kuin olisivat jo ennen tuttavia olleet. Hän selitti, että hän ei ole vielä ollut kuin lyhyen aikaa paikkakunnalla, vastasi Elsan kysymykseen, mistä hän on.

Päivän Sana

oleskeluaikaa

Muut Etsivät