Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Saat nähdä niin Rancken ja Brummer vielä kerran muuttavat tänne maalle ja perustavat kalkkitehtaan meidän seuduillemme. Ja jos he elävät kauan, niin he muodostavat sen tehtaan vähitellen osuustehtaaksi kaikkien maanviljelijäin hyväksi. Hyvä olisi, sanoi Helena. Mutta sanoppas mikä se meidän "vähitellen" sitten on? Lyhyesti ja selvään. Georg oli jonkun aikaa vaiti.
Johon Georg vastasi että hänen luullakseen he eivät olleetkaan naimisissa, vaan että Helenan pappa oli Helenan mamman veli. Ja kun he Georgin kanssa uudestaan rupesivat häitä leikkimään, tapahtui, että vanhemmat tulivat salaa oven taakse ja yllättivät heidät kesken vihkiäisiä.
Ja mitä rakkaus sitten oikeastaan on, miksi välttämättä "semmoinen" rakkaus! Puhu nyt vaan loppuun asti, niin sekaannut vieläkin enemmän, sanoi äiti. Sitten otti kutimen ja pudottaen lasit alemmas nenälle alkoi kutoa ja huokasi: Ei, sen minä sanon: ota sinä vaan se Georg. Mutta mamma, mitä sinä sanot!
Georg seisoi toisella puolen pöytää, ja näkyi selvästi, että hänen oli vaikea keksiä syy minkä nojalla tulla samalle puolelle, kun ei löytänyt mitään sanottavaa. Ja ilman sanottavaa se juuri tuntuikin mahdottomalta. Eikö mekin mennä? sanoi Georg vihdoin ja rupesi tulemaan ikäänkuin hakeakseen Helenaa.
Kuitenkaan ei hän hetkeksikään toden teolla epäillyt, ettei Georg tule. Päinvastoin hän vaan mietti mitä hän sille sanoo, kun se tulee. "Rakas Georg", sanoo hän, "minä olen ehkä pilannut sinun elämäsi, mutta minä tahdon nyt koettaa tehdä kaikessa niinkuin sinä haluat ja kaikessa alistun tahtosi alle. Sinä et tarvitse enää panna mitään merkitystä minun vakaumuksiini.
Rouva Wald pani muutamia paperia pöydälle, ja Georg, niitä hätäisesti silmäiltyään, luki ihastuksissaan, että hänelle suotiin viisikymmentä taalaria vuotuista apurahaa. Ikihyvillään hypähti hän ylös ja kavahti äidin kaulaan.
Ja kun Helena vihdoin lopetti ensimäisen jakson kysymyksellä: no mitä sinä siihen sanot? heräsi hän torkahduksesta ja sanoi: Ottaisit vaan sen Georg raukan! Voi mamma, mamma, eihän nyt ollut siitä puhe! Helena saattoi tuskin hillitä itkuun purskahtamista ja painoi molemmat käsivartensa silmilleen. Silloin äiti heräsi uneliaisuudestansa ja koko hänen sielunsa oli kohta Helenan asiassa.
Ja nyt vasta Helenan tuli häntä sääli, sillä ei hän voinut ymmärtää, kuinka Georg selviytyy tästä tapauksesta. Teki mieli nauraa, mutta oli myöskin kovasti sääli. Ja Helena pakotti suunsa pysymään ihan nauramattomana ja tahtoi vaan auttaa Georgia. Niin, ethän sinä ole tottunut ratsastamaan ponilla, sanoi hän keksien Georgille valmiit puolustukset.
"Ei", vastasi Georg, "sellaista koetusta en lähde tekemään, koskapa sen loppu on minulla jo tiedossa. Anna minun rauhassa kulkea omaa tietäni. Sillä tiellä onpa kylläkin vastuksia ja vaivoja, olkoon, vaan sen varrella kasvaa monta tuoksuvaa kukkaakin." Adelbert oivalsi, että kaikki koetukset muuttaa Georgin lujaa mieltä olisivat turhia. Hän nousi ja antoi Georgille kättä.
"Aamen!" sanoi Georg; ja molemmat polvilleen lankesivat, hiljaisessa rukouksessa kaikkivaltiasta kiittääkseen hänen siunauksestaan. Kun oli asettunut heidän mielikuohunsa, Georg otti käsiinsä ruhtinaan lähettämän valtakirjan ja huomasi, että hän oli kuudeksi vuodeksi nimitetty prinssi Friedrichin kotiopettajaksi eli "hovimestariksi" ja että hänelle oli palkaksi myönnetty tuhat taalaria.
Päivän Sana
Muut Etsivät