Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Seuraavana päivänä oli leuto sää, ja Helena ja Georg päästettiin talliin. Täällä Helena kohta huomasi, ettei Georg ollut oikein alallaan, vaan ikäänkuin pelkäsi mennä pilttuuseen. Kuski pani ponin selkään satulan ja nosti Helenan siihen, sekä päästi ponin valloilleen. Kauan tallissa seistuaan läksi poni ilosesti hyppien juoksemaan ja Helena sitä vaan yllytti pienellä ruoskapiiskalla.
Kerrankin olivat nyt asiat Helenankin mielestä juuri niinkuin ne pitivät olla. Sillä jos Georg todella siis ei ollut voinut, niinkuin hän nyt kirjeessäänkin kirjoitti, niin tietysti ei Helenalla muuta ollut tehtävääkään kuin olla hänen vaimonsa. Niin oli Helena aina ajatellut. Ei hän mitenkään saanut kyyneliään seisahtumaan.
Ennen kirjoittamista hän jo kerran itkikin, kun hän tarkoitusta varten vapautti hetkeksi itsensä Bellamyn ilmanalasta ja läksi puiston yksinäisyyteen kirjoittamaan konseptia Georgin kirjeeseen. Häneen tuli semmoinen kuva, että Georg, joka oli matkustanut pataljoonansa kanssa leiriin, tulee siellä päivän marsseista väsyneenä telttaan ja mitään aavistamatta rupeaa aukasemaan kirjettä.
Toinen kirje oli veli Georg Leiffer'ille Erfurtiin. Hän puhuu koetuksista näin: "Kristuksen risti on jaettu pitkin koko mailmaa. Jokainen saa ajallansa oman osansa eikä jää sitä paitsi.
Siellä vietin minä yli kaksi viikkoa silkkoja ilonpäiviä odottavien hyvien ystävieni Tavastin, Alfthanin veljesten ja matkatoverini Georg Palmrothin kanssa, jonka herttaisen äidin luona minä asuin. Hän oli vielä, vaikkakin vanhuusvuosiaan vietti, kerrassaan kaunis ja komea nainen.
Mutta luottamus Jumalaan, muistaessani sinua, Georg, antoi minulle uutta rohkeutta ja päättäväisenä nousin leveitä marmoriportaita ylös ylikertaan ja kolkutin, joskin vapisevalla kädellä, ensimmäiselle eteen sattuvalle ovelle. Se avattiin sisältäpäin ja kreivi itse seisoi kynnyksellä.
Kuinka äärettömän vähäpätöiseltä tuntui nyt kaikki nuo suhteet Georgiin ja pikku riidat hänen kanssansa, vähäpätöiseltä itse Georg upseeriaikeinensa! Ei, mamma, minä en tahdo ajatellakaan, että menisin naimisiin. Vapaa minä tahdon olla! sanoi Helena. Ja mitä aijot tehdä Georgin kanssa. Minä kirjoitan hänelle kaikki niinkuin tunnen ja ajattelen, ja selitän miksi en voi ajatella naimista.
Vai ajatteleeko hän, että "tuo" tuolla pimeässä huoneessa voi vielä uudistua! Ja kun tämä ajatus tuli Helenaan, sykähti hänen sydämmensä valtavasti niinkuin mahdottoman ihanan rikoksen edellä Rovasti itse sanoi, että ainoastaan ei saa suudella muita. Tämäkö on olla kihloissa? Niinkö, niinkö siis Georg todella ajattelee ja siksikö hän voi olla noin ilonen?
Silloin lahjoittaa hän minulle aina tuhannen laatuisia kaluja ja puhuttelee minua niin rakkaasti. Kuulisit vain!" "No, koska hän siitä on mielissään, että olet ahkerana, niin ryhtykäämme taas paikalla työhön", kehotteli Georg ja rupesi uudelleen kirjoihin käsiksi.
Mutta ellei hän niihin suostu, niin olkoon kaikki purettu, se osottaa silloin, että Georg voi tulla toimeen ilman Helenaa. Ja jos hän sitä voi, niin se on varmaan hänelle onneksi. Toinen ehto oli, ettei hän missään tapauksessa sano suostuvansa kirkollisiin vihkiäisiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät