Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
"Juuri sellainen", sanoi levollisesti Adelbert. "Eräs varaton, rahaton nuorukainen, mutta hengen ja luonteen lahjoista rikas, mahdottoman rikas. Hänen nimensä on Wald, Georg Wald, isänsä on köyhä, mutta kyvykäs maalaaja. Tuo kuva", hän osotti metsämaisemaa, "on hänen taitavasta kädestä lähtöisin!" "Ja tuota kuvaa houkuttelit sinä minua ostamaan?" puhkesi kummissaan kreivi Wildström sanomaan.
Ja sairas maalaaja pani kätensä ristiin, Georg laskeutui polvilleen vuoteen viereen äitinsä rinnalle, ja kaikki kolme loi silmänsä ylös korkeuteen syvimmässä kiitollisuudessa ja lauloivat maailmojen herralle ylistyslaulua riemuitsevin sydämmin.
Ja kun Georg näytti hänelle polkka-askeleet, ei hän tiennyt nauraako vai ihmetellä, mutta oli vaan kovin utelias. Georg koetti tanssia yhdessä hänen kanssaan, mutta eihän se Helena, sekoitti tahtia ja polki jaloille. Kaikkein enin ihmeissään oli Helena, kun Georg opetti erään uuden leikin, jota sanottiin "hääleikiksi".
Naimisiin mennään siksi, ettei voida tehdä muuta, siksi että on niin suuri vetovoima Eipä minulta kukaan ole kysynyt voinko minä vai en. Ja mitä sinä itse sanot? En edes tiedä. Tietysti voin, koska kaikki on lykätty epämääräisiksi vuosiksi. Ja voinkin erittäin hyvin silloin kuin Georg ei ole täällä. Mutta kun hän on täällä, niin niin silloinhan me suutelemme toisiamme.
"Herran tähden, mikä sinulle tuli, onko paha sanoma?" hätäili äiti. "Eipä vainkaan, äiti rakas", vastasi Georg, joka oli jo tointunut ensimmäisestä hämmästyksestään ja jonka silmistä loisti riemullinen mieli. "Polvistukaamme ja kiittäkäämme Jumalaa, joka suuressa armossaan meitä on muistanut." Aivan haltioissaan hän halaili äitiään ja purskahti isoon itkuun.
Ennenkuin he saivat mitään sanotuksi tulivat molemmat, sekä pappa että Georg yhtäkkiä hyvin liikutetuiksi, ja kun pappa huomasi että Georgin oli sen johdosta mahdoton puhua, sanoi hän liikutuksesta vapisevalla äänellä: Minä arvaan rakkaat lapset arvaan. Ja yhä katkonaisemmin hän jatkoi: Minua ilahuttaa tämä tapaus, rakkaat lapseni minä annan minä annan teille s Ei voinut sanoa.
Tietysti se nyt voitollisena ajattelee, että Helena rukoilee anteeksi syntejänsä ja siis sittenkin "uskoo". He olivat puhuneet niistä asioista hiukan. Helena oli ruvennut kertomaan vastustuksestansa rippiasiassa, mutta Georg oli siihen isällisen paheksivasti pudistanut päätänsä. "Se on lapsellista" oli hän sanonut.
Puuttuiko siis vaan, että hän olisi mennyt ja sanonut Georgille: Georg, suudelkaamme toinen toisiamme ja ollaan niinkuin ennen! Voi, kuinka tämä ajatus häntä kauheasti vaivasi ja kuinka väkevänä virtana hänessä silloin oli halu tempautua irti kaikesta.
Hän istui pojan viereen ja auttoikin häntä läksynsä vaikeudet voittamaan, mutta ei silti ruvennut suorastaan oikomaan hänen vääriä käsityksiään. Panihan vain pojan ajattelemaan ja parastaan koittamaan. Eikä poika tylsä ollutkaan. Jahka Georg oli ehtinyt tekemään moniaita kysymyksiä, ei aikaakaan, niin oli hän jo joutunut oikealle tolalle.
"Oletko alakuloinen, Georg rakas?" kysyi hän äidin sydämmellisellä hellyydellä. "Olen yhtaikaa mureissani ja suutuksissani, äiti", vastasi nuorukainen. "Ajattelin juuri sitä, kuinka ihmeellisesti onnen lahjat on ihmisten kesken jaettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät