Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Mutta Georg on hänen ohimennessään ottanut molemmin käsin hänen vartalonsa ympäri, ja suutelee Helenan ummistuneita silmäluomia, sitten suuta, joka ei enää mitään sano, vaan antautuen hymyilee. Eikä enää mikään mahti maailmassa voinut estää sen tapahtumasta, mikä tapahtui. Jonkun ajan kuluttua on samassa huoneessa hiljaisuus. Helena istuu yksin ikkunanviereisellä sohvalla.
Silloin Helena tuli hänen luokseen ja rupesi sanomaan: Eihän sitä, rakas Georg, voi tietää mikä on kenenkin Mutta ei voinut sanoa loppuun, vaan rupesi kesken itkemään, ja otti Georgista molemmin käsin. Georg irrotti hellästi hänen kätensä ja piti niitä edessään, niin että Helena tuli kauemmas hänestä ja hän saattoi nähdä Helenan kasvoihin.
"Ja minusta tuntuu, kuu minun pitäisi erota hyvästä isästä ja hellästä äidistä", vastasi Georg kyynelsilmin. "Kiitos, kunnon ihmiset, kaikesta hyvyydestä ja rakkaudesta, jota olette minulle osottaneet, enkäpä sitä koskaan unhota." "Ei kannata kiittää!" huudahti mestari Wunderlich. "Minua saatte oikein häpeämään, herra Wald!
Noiturit kerskailevat, että heillä on voima kaiken pahan ylitse ja varsinkin siitä, että voivat sateen synnyttää. Hän joka ensin auraan kätensä laski, Herran palvelijana tätä suurta lähetysalaa viljelläkseen, oli saksalainen Georg Schmidt, "veljesseurakunnan" jäsen. Vuonna 1727 lähti hän eteläiseen Afrikaan ja asettautui Hottentottilaiseen joukkoon.
Georgin vanhemmat olivat nimittäin päättäneet, että Georgista tulee upseeri, ja hän aijottiin pian panna kadettikouluun. Tästä asiasta oli Georg sangen olevinaan, sanoi "sitten kun pääsen kapteeniksi", laittoi sapeleja vyölleen, osasi kohteliaita kumarruksia ja reippaita harppauksia. Hän oli sangen sievä kaikessa tässä.
"Olen oppinut tuntemaan sinua kelpo nuorukaiseksi", sanoi hän, "ja se on minua sydämmellisesti ilahuttava, jos käyt minua tervehtimässä joka kerta kuu kuljet kylämme kautta. Lupaahan minulle, ettet käy taloni ohi, poikkeamatta sisään." Georg lupasi sen ja vanha Kristiina tuli saapuville jättääkseen vieraalle tuon mainitun kirjeen.
Mitä he siellä kyökissä toisilleen sanoivatkaan ja vastasivat, sitä ei hän tiennyt eikä ymmärtänyt. Kovalla äänellä ja jonkinlaisella tarpeettomalla kiireellä he vaan rupesivat siellä puhumaan hiilistä ja tulitikuista ja puuhasivat hyvän aikaa ilman mitään tuloksia. Georg sotki eikä auttanut oikeastaan mitään.
Kaikki tuo kadettirohkeus, jolla hän yhteen aikaan koetti pelailla, eli tottumus muka hienolla kevytmielisyydellä kohdella tietämättömiä tyttöjä sekin oli oikeastaan ollut vaan mitä muut kadetit tekivät ja minkä Georg oli heiltä oppinut. Se sopi, koska se oli tapana.
Katso nyt, Georg, että kohtelet hyvin tätä pikku kukkaa, sanoi hän Georgille silittäen Helenan kättä omiensa välissä, sinun täytyy oppia ritariksi, sinun täytyy suojella häntä, olla huomaavainen hänelle ja palvella häntä. Lapset katselivat toisiaan epäluulolla, ja kädet erosivat.
Se oli mahdotonta, Mutta mitä hän siis tarkoitti? Näitä miettiessä Helena kokonaan vapautui. No, tule nyt, sanoi hän Georgille, kyllä se jo itsekseenkin rupee kiehumaan. He menivät takasin Helenan huoneeseen ja Georg istui samalle paikalle pöydän ääreen, samalla tavalla odottaen Helenaa tuolille viereensä. Niinkö siis arvelet, ettei tarvita vielä lamppua? sanoi Helena taas viivytellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät