Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Murtelen, myllerrän rivit eestäni, eik' ilo liene joutua yhdenkään liki peistäni iliolaisen." Noin hän kiihtäen huus. Väkeänsäpä loistava Hektor kiihteli raikuvin äänin, Akhilleun aikoen kimppuun: "Ei, urot Ilionin, tule peljätä Peleun poikaa! Suusota multakin syntyä vois jumaloitakin vastaan, keihäskiistapa ei, väkevämmät on näät ikivallat.
»Ma Marcus olin, mies lombardialainen; maailman tunsin, pyrin kuntoon, johon nyt enää joustaan jännitä ei kukaan. Tiell' olet oikealla noustaksesi.» Näin vastas, lisäs hän: »Ma pyydän, että rukoilet eestäni, kun ylhääll' olet.» Ma hälle: »Mitä multa pyydät, täyttää lujasti lupaan; vaan mun halkaisevi epäily muuan, jos en pääse siitä.
Mihin, aaltojen impi, ain eestäni väikyt ? Pois kaikki jo soisin, pois taakkani helmiksi kaulaas sun. Vihan päivä. Tuoksui aamu toukokuinen, keikkui impi ilosuinen, uuden nurmen nuorteuinen. Katsoi päivä taivahalta, koivut lauloi kukkulalta, impi hymyi hatun alta. Niinkuin munkki, mustaveli miesi tietä mittaeli, tyhjäsydän taivalteli.
Ja Nainen hurskas, joka johti lentoon näin korkeahan sulat siipieni, ehätti eestäni nyt vastaamahan: »Pojista taistelevan Kirkon kukaan ei toivo niin kuin hän; se kirjoitettu on armeijamme valoon, Aurinkohon. Siks suotu hälle on Egyptist' ennen Jerusalem tää tulla näkemähän kuin päättynyt on ase-aika hältä.
Ja tuolla nurmella sai lepäämään. Osoittaa Annaa. Kas, kuinka tyynnä, puhdasna hän nukkuu! KATRI, polvillansa Annan edessä. Oi, särjy, sydän! Tää sun työsi on. Oi lastani! MARIA. Hän minun pelasti. Ja hengen uhras eestäni. Oi, salli Mun hänen äidillensä velka maksaa! Kuin hän ma sua uskollisna lemmin.
Estehet eestäni helppo on murtaa, kuohut ne riemulla toimivat työn. Valppaana hyrskyen matkani kuljen, kunnes mä rauhan järvessä saan. Voimalla kuiluhun kuohuni suljen, nuo iki-uhkuvat lähtehet maan. Oi, jospa kansani lauluni mielen, oi, jospa Suomeni sen tajuais, kohta se katkois kahlehet kielen näinpä se vidoin kansaksi sais!
Niin kalliiks kuin tuon jalon tarjon katson, Te yhtä kalliiks arvatkaa se tunne, Mi haudan reunall' eestäni nyt puhuu: Ei syytä saaliista, miks hylkäisin Ma rakkaan kuninkaani sekä häntä Niin kiittämättömästi pettäisin. Ma muut' en voi, kuin nöyrimmästi pyytää Vapaata, jalomielist' armoa. Ja mitkä ehdot määräät, sinä kuoloon Tuomittu tuomari, jott' armoni Sä jalomieliseksi tunnustaisit?
Ja Nainen hurskas, joka johti lentoon näin korkeahan sulat siipieni, ehätti eestäni nyt vastaamahan: »Pojista taistelevan Kirkon kukaan ei toivo niin kuin hän; se kirjoitettu on armeijamme valoon, Aurinkohon. Siks suotu hälle on Egyptist' ennen Jerusalem tää tulla näkemähän kuin päättynyt on ase-aika hältä.
»Ma Marcus olin, mies lombardialainen; maailman tunsin, pyrin kuntoon, johon nyt enää joustaan jännitä ei kukaan. Tiell' olet oikealla noustaksesi.» Näin vastas, lisäs hän: »Ma pyydän, että rukoilet eestäni, kun ylhääll' olet.» Ma hälle: »Mitä multa pyydät, täyttää lujasti lupaan; vaan mun halkaisevi epäily muuan, jos en pääse siitä.
Ma rankaistustani, oi Herra, ootan, Vaan käännä armos maahan köyhään päin, Mun isänmaahani, jon pettää tahdoin! Vaipuu polvillensa, kädet kasvoin edessä. Oi, kauhealta tuntuu hetki tää! Mun maa ja taivas hylkäs. Sydäntä Ei löydy, eestäni mi rukoilis. MARIA, lankee polvillensa von Stöbernin viereen. Tää sydän eestäs tahtoo rukoilla!
Päivän Sana
Muut Etsivät