United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
AARON. Hän emäntäni on, tää minä itse, Mun oman nuoruuteni voiman leima; Tää mulle kalliimp' on kuin koko mailma, Ja tätä koko mailmaa vastaan suojaan, Tai Rooma saa sen vielä verin maksaa. DEMETRIUS. Tää ikihäpeäks on äidillemme. CHIRON. Tuost' äpärästä häntä ilkkuu Rooma. HOITAJA. Vihoissaan hänet surmaa keisari. CHIRON. Punastun, herjaansa kun aattelenkin.
Gootit ja bysanttilaiset joutuivat pian taisteluun, sillä Totila kiirehti eteenpäin, ettei hänen joukkojensa innostus pääsisi kylmenemään, ja Demetrius puolestaan koetti ehtiä yksin taisteluun Totilan kanssa. Taistelupaikka oli Pons Padi. Bysanttilaiset olivat tasangolla. Heidän takanaan oli joki, jonka yli vasta puolet heidän jalkaväkeään oli kulkenut.
Mutta itsekseen hän sanoi. "Bessas on tosin verraten huono sotapäällikkö, mutta Demetrius ei ole parempi ja on sitä paitsi helpommin johdettavissa. "Ja Bessas on vielä minulle hyvityksen velassa Rooman tiburtisella portilla sattuneesta tapauksesta."
Me kaikki sinun neuvoos suostumme. Laps pelasta, mut pelasta myös meidät. AARON. No, istukaamme tuumaa pitämään. Minä poikineni pidän tässä silmää. Seis, siinä! Puhukaa nyt turvastanne. DEMETRIUS. Kuink' usea on nainen lapsen nähnyt? AARON. Kas noin! Kun sovitaan, min' olen lammas; Mut jos te tiuskaisette maurille, Ei vuorten leijona, ei ärjäs kauris, Ei meri riehu niin, kuin Aaron raivoo.
DEMETRIUS. Sit fas aut nefas, kunnes virran löydän Ja taian, joka tämän poltteen poistaa; Per Styga, per manes vehor. Toinen kohtaus. Metsä lähellä Roomaa. Torvien toitotusta ja koirien haukuntaa kuuluu. TITUS. Jo ajo käy; on aamu sinikirkas Ja keto tuoksuu, metsä vihannoi. Täss' irti koirat!
Sanoivat viel', ett olen rietas portto Ja irstas gootitar ja mitä pahint' On korva koskaan tämänlaista kuullut. Ja jos ei teit' ois onni tänne tuonut, He kostons' olisivat täyttäneet. Se kostakaa, jos äiti teille rakas, Tai teit' en enää lapsikseni sano. DEMETRIUS. Täll' osoitan, ett' olen poikasi. CHIRON. Ja minä tällä: siinä miehen isku! LAVINIA. Semiramis, ei, julma Tamora!
Makedonian kuningas Demetrius joskus vetäytyi tykkänään pois hallitustoimista ja kokonaan heittäytyi nautintoihin. Erään kerran, kun hän teki sen tempun, selittäen syyksi sairauden, hänen isänsä Antigonus saapui yht'äkkiä hänen asunnolleen ja tapasi kauniin nuorukaisen, joka tuli häntä vastaan kuninkaan makuuhuoneesta.
Tule, valtiaani! Sit' eilen halusit. En tahdo kuulla. DEMETRIUS. Noin halpako Antoniost' on Caesar? PHILO. Välistä, kun hän ei Antonius ole, Se jalous hältä puuttuu, joka tulis Antoniolla olla. DEMETRIUS. Mieltä särkee. Kun näin hän oikeuttaa ne juorut, joita Roomassa liikkuu hänestä; mut toivon Parempaa huomisesta. Hyvää yötä! Toinen kohtaus. Paikka sama. Toinen huone.
Yht' onneton ma olen kuin Virginius, Tuhansin enemmänkin syytä mulla On tähän julmuuteen; nyt on se tehty. SATURNINUS. Hän raiskattuko? Kenen se on työtä? TITUS. Täss', armo hyvä: suvaitkaahan syödä! TAMORA. Miks tyttäresi tapoit? TITUS. Minä en; Demetrius ja Chiron teki sen: He hänet raiskasivat, kielen veivät; He yksin syypäät ovat, toiset eivät. SATURNINUS. Te menkää heti heitä noutamaan.
Hiukan aikaisemmin olivat itäroomalaiset piispat Hypatius Efesosta ja Demetrius Filippistä olleet Roomassa neuvottelemassa paavin kanssa uskonriidoista, mutta samalla he olivat salaisesti keskustelleet Teodahadin kanssa valtiollisista asioista Petrosta auttaakseen. Viisas päädiakoni oli käyttänyt hyväkseen heidän käyntiään tehdäkseen omaksi edukseen salaisen liiton Teodahadin ja Bysantin kanssa.