United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !


AUFIDIUS. Meidän parastamme Vaan tarkoititte; Rooman rukouksille Olitte kuuro; ette kuiskett' edes Pitänyt ystäväinne kanssa, jotka Niin varmat teistä olivat. CORIOLANUS. Tuo vanhus; Jonk' ajoin täältä miellä murtuneella, Mua enemmän kuin isä rakasti, Ja jumaloikin. Viime neuvo oli Lähettää hänet. Vastaiset pyynnöt sekä rukoukset, Niin valtion kuin ystäväin, on turhat. Mikä melu?

Siis, tulkoon maailmalle, niinkuin meille. Nyt tiedoks, että tämän sodan seppel' On Cajus Marcion oma; merkiks siitä Ratsuni saa hän, tutun kautta leirin, Valjaineen kaikkineen. Täst' alkain hällä Ilohuudoillaan sen sotajoukko myöntää Nimenä, töistään Coriolin luona, On Cajus Marcius Coriolanus. Se arvonimes kunnialla kanna! KAIKKI. Cajus Marcius Coriolanus!

Nyt ei muuta, Kuin virkapuku yllenne, ja sitte Senaattiin oiti. CORIOLANUS. Onko se nyt tehty? SICINIUS. Te tavan vaateet täytitte, ja kansa Hyväksyi teidät; vahvistusta varten Se heti kohta kokountuu. CORIOLANUS. Mihin! Senaattiinko? SICINIUS. Niin, sinne, Coriolanus. CORIOLANUS. Pukua saanko muuttaa? SICINIUS. Saatte, herra.

Oi, tervetullut, kuulu Coriolanus! KAIKKI. Niin, tervetullut, kuulu Coriolanus! CORIOLANUS. Heretkää! Tämä sydäntäni loukkaa. Vait, vaiti! COMINIUS. Tuossa äitis! CORIOLANUS. Oi, sa mulle Menestyst' olet jumalilta kaikilt' Anonut, tiedän sen. VOLUMNIA. Ei, nouse, urho, Mun oma Marcioni, jalo Cajus, Jok' urhotöistäs juur' sait mainenimen, Mik' oli se? Coriolanus? Niinkö? Mut, vaimos

MENENIUS. Nyt hyvä sana vaan. COMINIUS. Niin, jospa siihen Hän taipuis! VOLUMNIA. Hänen täytyy ja hän tahtoo. Niin, etkös? Tahdothan sa? Mene joutuun! CORIOLANUS. Esiintyäkö paljain päin mun täytyy Ja jalon sydämmeni taakaks panna Näin kurjin kielin valhe? No, ma teen sen! Maatilkku tää jos vaarass' olis vainen, Tää Marcion ruumis vaan, sen tomuks hiertää Ja tuuleen kylvää sais he. Forumiin nyt!

CORIOLANUS. En; minä en palvele sinun herraasi. 3 PALVELIJA. Mitä? Mitä sinulla on minun herrani kanssa tekemistä? CORIOLANUS. He, se olisi siivompaa kuin jos olisin tekemisissä vaimosi kanssa. Pois, lörppä! Mene matkaas lautaisines! AUFIDIUS. Miss' on se mies? 2 PALVELIJA. Tuossa, herra. Olisin piessyt häntä kuin koiraa, vaan en tahtonut häiritä herroja siellä sisällä. AUFIDIUS. Mist' olet?

POIKA. Mua survoa ei saa hän, pois ma juoksen; Mut suureks kun ma kasvan, tappelen ma. CORIOLANUS. Ken naisen hempeytt' arastaa, ei saa Se vaimon, lasten silmiin katsahtaa. Ma istuin liian kauan.

LARTIUS. Hän turvakirjall' Oli luonani; maanmiehiään hän kiros, Kun meille kaupungin niin raukkamaisest' Olivat myyneet; Antiumiin hän palas. CORIOLANUS. Puhuiko minusta hän? LARTIUS. Puhui. CORIOLANUS. Mitä?

CORIOLANUS. Sodan jumala, Luvalla suuren Zeun, sun sielus täyteen Jaloutta luokoon, ettei haavoittaa sua Häpeä voi, ja sodass' että seisot Kuin merirasti, myrskyj' uhotellen, Ja sinuun katsovaiset pelastat. VOLUMNIA. Polvilles, poika! CORIOLANUS. Uljas poikan' on se! VOLUMNIA. Niin, hän ja vaimos, nainen tuo ja minä Sua rukoilemme nyt. CORIOLANUS. Ma pyydän, älkää!

Mene ja ilmoita herrallemme, mikä kummallinen vieras se täällä on. 2 PALVELIJA. Kyllä menen. 3 PALVELIJA. Missä asut? CORIOLANUS. Taivasalla. 3 PALVELIJA. Taivasallako? CORIOLANUS. Niin. 3 PALVELIJA. Missä siellä? CORIOLANUS. Varisten ja korppien kaupungissa. 3 PALVELIJA. Varisten ja korppien kaupungissa? Mikä aasi! Siis asut yhdessä naakkojenkin kanssa?