Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Posito, että meistä tulee kunnon katolilaisia ja että me rupeamme keisarin palvelukseen ... mutta tehkää hyvin ja tulkaa hiukan lähemmä, ystäväni Bertel on menettänyt kuulonsa melkein kokonaan siitä pitäen kuin hän sai kunnian tutustua suureen Pappenheimiin. Jesuiitta astui varovasti muutamia askelia eteenpäin, katsottuaan kuitenkin ensin, että paluumatka oli turvattu.
Sehän on neiti Reginan kamarineito Kätchen! huudahti Bertel, joka monet kerrat oli nähnyt tuon iloisen tytön totisen neidin seurassa. Pelastakaa minut, luutnantti Bertel, pelastakaa! huusi tyttö ja tarttui tiukasti häntä käsivarteen. Larsson, lahjoita minulle tuo tyttö! Oletko sinä järjiltäsi? Tahdotko riistää minulta tyttöni? Päästä hänet vapaaksi! minä pyydän...
Hämillään vetäytyi Bertel askelen taapäin. Varomaton! virkkoi Kätchen ja peitti nopeasti päänsä. Olisin toivonut saavani hoitaa teitä ja te pakotatte minut lähettämään toisen sijaani. Kätchen katosi. Saman päivän ehtoolla tuli taas nunna haavoitettujen luo. Larsson piti taas kauniit puheet, vei hänen kätensä huulilleen ja painoi siihen läiskähtävän suudelman.
Ajutantteja tuli ja meni edestakaisin ja käskyläisiä kiiruhti joka haaralle, sillä herttua oli saanut suurimman osan eteläistä ja läntistä Saksanmaata hoidettavakseen, ja ajat olivat varsin huolestuttavat. Jotenkin pitkän odotuksen jälkeen saatettiin nuori upseeri herttuan eteen. Tämä katsahti hajamielisenä ylös kartoistaan ja näytti odottavan että häntä puhuteltaisiin. Mutta Bertel oli vaiti.
Rohkea yritys oli jo onnistumaisillaan: jo olivat kaikki kolme päässeet takaisin maantielle, kun yht'äkkiä kuului suhina ilmassa ja Bertel kiskaistiin nuoran silmukkaan takertuneena alas hevosensa selästä. Vitikka putosi hänkin maahan: Lappi laukkasi tiehensä ja vasten tahtoaan täytyi Pekankin seurata hevosensa jäljessä, joka riensi toisen mukaan.
Kaksisataa taaleria hopearahaa palkinnoksi sille, joka vangitsee tai kuolleena tai elävänä, takaisin saattaa Korsholman valtiollisen vangin, neiti Regina von Emmeritzin. Kuullessaan tuon nimen heräsi Bertel tuskallisesta huumaustilastaan, kavahti pystyyn ja tarttui puhujaa kaulukseen. Konna, mitä puhut? huudahti hän.
Samaan aikaan pysyttelivät etuvarustukseen sijoitetut joukot valmiina hyökkäämään avuksi pienimmänkin merkin saatuaan. Yö oli sysimusta. Bertel lähestyi miehineen nostosiltaa varovaisin askelin ja sai tehdyksi sen vartijain huomaamatta. Suuri on hänen hämmästyksensä, kun hän näkee, että silta onkin alhaalla.
Lauri sen tulee saamaan; testamenttini on tuolla rauta-arkussa. Bertel on kirkkoherra, hän voi hoitaa itsensä, ja sinä, Ester, saat kunnon myötäjäiset sentähden, että olet hoitanut vanhaa isääsi. Muutoin saat sinäkin ajatella tulevaisuuttasi, lapseni, ja sentähden tahdon, että vihdoin viimeinkin menet naimisiin. Sinä olet jo vanha tyttö; on jo aika, että saat kelpo miehen.
"niin häntä, Ester Larssonia, täten laillisesti kehoitetaan vuoden ja yön kuluessa saapumaan luokseni yhdyselämään, muussa tapauksessa", muussa tapauksessa olisi harmillista, jos hän palaisi näin tilattaessa, "muussa tapauksessa menen minä uusiin naimisiin. Falkby 6 p:nä huhtikuuta 1772. Kaarle Viktor Bertel..." kynä ei anna mustetta! "Bertelsköld; kreivi, kenraalimajuri ja Kunink.
Pekka oli jonkin aikaa paarustanut reen kupeella ja leveiden hartiainsa voimalla kiskaissut sen ylös kinoksista silloin, kun se vaipui niin syvälle lumeen, etteivät hevoset kyenneet saamaan sitä liikkeelle. Viimein väsähtyivät kuitenkin hänenkin voimansa ja reki puuttui auttamattomasti korkeaan lumivuoreen. No? huusi Bertel kärsimättömästi. Mikä hätänä?
Päivän Sana
Muut Etsivät