Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Siitä on ollut seurauksena, että niin hyvin neiti Regina kuin jesuiitta ja varsinkin Bertel, joka on kertomuksemme päähenkilö, ovat kulkeneet ohitsemme kuin muodottomat varjot. Entä Kätchen, huomautti isoäiti. Minä puolestani tahtoisin tietää jotakin tuosta iloisesta, siivosta lapsesta.
Mutta sekä Bertelin että Pekan oli vaikea pidättäytyä nauruun purskahtamasta nähdessään, että, samalla kun Larssonin kasvot olivat kauhusta kalpeat, hänen huulensa olivat mustat siitä nesteestä, jota hän oli ryypännyt ja jonka hän samassa oli sylkäissyt suustaan. Katso vasta tarkemmin mitä ryyppäät, ettet mustetta ryyppää! sanoi Bertel. Mustetta?
Mutta samalla kuultiin hänen kiroavan tuhannen tuhatta tynnyriä; hän oli suudellut vanhaa, kuihtunutta kättä, jonka iho oli kuin satavuotista pergamenttia. Toden totta, rakas Bertel, sanoi tuo pettynyt kapteeni viisaan levollisuudella, on asioita ja tapauksia luonnossa ja ihmiselämässä, jotka ikuisesti pysyvät arvoituksina terävimmällekin järjelle.
Noin vaatimaton asema ei sovi niin arvokkaalle miehelle. Teidän korkea-arvoisuutenne on valinnut hiukan tavattoman paikan iltarukousta pitääkseen. Jos hänen majesteettinsa sallii, hankin minä hänelle useampia kuulijoita. Kellon soitua astui luutnantti Bertel sisään kahden vahtisotamiehen kanssa, jotka pitkät pertuskat olallaan seisoivat kahden puolen sisäänkäytävää.
Vaikka sali oli Vaasan suurin yksityishuone, ja vaikka ei ketään muuta kuin sukulaisia ollut läsnä näin varhain aamulla, oli huone melkein täynnä väkeä. Heitä oli yli yhdeksänkymmenen hengen, miehiä, naisia, ja lapsia, kaikki mielestään likeisessä sukulaisuudessa kantaisän kanssa. Porvariskuninkaalla oli ollut kolme poikaa: Lauri, Matti ja Bertel.
Omituinen tapahtuma näytti tahtovan odottamattomalla ja ihmeellisellä tavalla painaa leimansa tämän liittokirjan alle. Salaisella levottomuudella, ikäänkuin onnensa häviötä peläten, oli Bertel kauan, mutta turhaan koettanut ottaa selkoa paenneen jesuiitan kohtalosta. Sen aamun jälkeen, jolloin tämä hyppäsi kaidepuun yli joen jäälle, ei kukaan ollut hänestä mitään kuullut eikä jälkeäkään hänestä nähnyt, ennenkuin eräänä aamuna kolme viikkoa sen jälkeen muuan talonpoika saapui linnaan ja toi sanan, että avantoa avatessa hiukan alapuolella
Saakelin valloonit, ovat varastaneet taskumattini, rosvot. Hoi, tänne jokunen, olitpa vaikka turkkilainen; kunhan tuot pisarankaan viiniä, sanon sinua veljekseni, vaikk' olisit juutalainen, hoi! Onko se Larsson? virkkoi Bertel heikolla äänellä, sillä hänenkin kieltään kangerteli polttava jano. Mikä maan myyrä se on, joka siellä nimeäni kuiskaa? virkkoi sama ääni pimeässä.
Minä tulen juuri yhtiön konttorista ja he kieltäytyvät maksamasta veljenipojan henkivakuutusta. Mitä lemmon peliä se on? Onko joku yrittänyt nostaa sitä sieltä? Kyllä, minun oma poikani Bertel... Pajalan herra? Te tunnette hänet? No niin, samanpitäjäläisenä hän ei luonnollisesti ole voinut välttää kanssakäymistä Kuusiston herrasväen kanssa. Oh, sehän on ymmärrettävää! Täydellisesti.
Sukkela mies se Pentti, tappelee kuin rakuuna ja valehtelee kuin matruusi. Terve mieheen! Mitä muuta kuuluu Pohjanmaalta? keskeytti hänet Bertel, joka ei millään muotoa olisi tahtonut proosalliselle ystävälleen ilmaista elämänsä suurta salaisuutta, rakkauttaan tuohon mustasilmäiseen, kauniiseen ja onnettomaan Regina von Emmeritziin.
Ainoastaan lehtimajoissa kartanolla saivat nuoret, Eerikki Ljungin johtamina, illan suussa huvitella itseään iloisilla tanssileikeillä: "Fria vill Simon i Sälle", "Ungersvennen sig i dansen går", ynnä muilla, jotka sittemmin ovat joutuneet unohduksiin. Morsiamen talutti esille ja jätti sulhaselle hänen vanhin veljensä Lauri. Nuorempi veli, pastori Bertel, toimitti vihkimisen.
Päivän Sana
Muut Etsivät