Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Korkea-arvoinen isä aikoo juhlan kunniaksi polttaa loistavat ilotulitukset. Nukkuneet olivat heränneet ja Bertel tunsi nyt toisen heistä pieneksi, paksuksi Larssoniksi ja toisen omaksi palvelijakseen Pekaksi. Mutta selityksiin ei ollut aikaa.
Kohta oli hevoset riisuttu ja molemmat matkamiehet pyrkivät nyt ratsain tulta kohden, joka välistä katosi, välistä taas leimahti esiin lumisten honkien välistä. Sano minulle, Pekka, alkoi Bertel, mitä se kansa kertoo tästä erämaasta? Muistelen lapsuudessani siitä paljonkin kuulleeni. Lienettehän kuullut.
Niin teenkin ... muutamien viikkojen kuluttua! Mutta hellitä hänet, sanon minä, tahi... Tulinen, paksuvartaloinen sotilas kohotti jo pitkän miekkansa, jolla hän juuri oli seivästänyt talonpojan. Tupa palaa! huudettiin samalla kaikilta tahoilta ja paksu, tukahduttava savu tunki jo sisään. Bertel kiiruhti ulos tytön kanssa. Larsson riensi jäljestä ja mielen kuumuus haihtui tulen kuumuuteen.
Kaikki kolme talutettiin ulos, sidottiin ja sullottiin maalaisvaunuihin, jonka jälkeen tuo pitkä haavoitettujen ja kuormaston jono hiljalleen lähti liikkeelle kroaattien vartioimana. Bertel käsitti nyt, että hän oli tovereineen joutunut keisarillisten vangiksi. Kohta selvisi hänen muistonsa ja toisilta sai kuulla, miten kaikki oli tapahtunut.
Tyttö vannotti rakastettuaan aina pitämään tätä sormusta sormessaan vaarain ja sodan aikana, koska hän silloin säilyisi haavoittumatonna. Kaksi kertaa on tämä varoitus unhottunut, toisen kerran Dirschaussa... Herra Jumala! ... ja toisen kerran Lützenin luona. Bertel oli tullut niin liikutetuksi, että veri pakeni hänen poskiltaan ja hän seisoi kalpeana kuin marmoripatsas.
Niin, arvoisa neiti, jatkoi Bertel, ihastuksella katsellen nuorta pakolaista, vihdoinkin on minun onnistunut, turhaan sitä vuosikausia koetettuani, hankkia teille korvausta viattomasti kärsimästänne vääryydestä.
Luuletteko, että hän pienillä, hansikkaisilla käsillään tahtoisi kyntää maata ja ottaa vaimonsa minun säädystäni, ottaa aviokseen yksinkertaisen ja siveän naisen, niinkuin rehellisen ja nöyrän maanmiehen tulee ja täytyy. Isäni, vastasi Bertel hiukan epävarmemmalla äänellä kuin äsken, pyyntösi on mahdoton täyttää jo sen kasvatuksen vuoksi, minkä olet minulle antanut.
Meidän on hankittava itsellemme aseita ja kuoltava niinkuin sankarien tulee, sanoi Bertel ja alkoi hakea huoneesta mitä löytäisi. Mainiota! huudahti hän, tässä on kolme miekkaa, muuta emme tarvitse. Ja kolme tikaria, lisäsi Larsson, joka suuresta kolpperosta muutaman pyhimyksen kuvan takaa oli löytänyt varaston kaikenlaisia aseita.
Minä vaadin luutnantti Berteliltä kuningas Kustaa Aadolfin sormuksen. Raha tai henki! ivasi Larsson. Te pyydätte sitä, mitä minulla ei ole, vastasi Bertel. Jesuiitta katseli häntä epäilevin silmin. Kuningas on käskenyt herttua Bernhardin antamaan teille sormuksen, ja teidän olisi pitänyt saada se.
Arpoja pudistettiin rautaisessa kypärässä; neljätoista kättä ojentautui ottamaan kukin lippuaan ja se onnellinen, jota arpa suosi, oli Bertel. Pidä silmäsi auki, poika! huusi pikku Larsson. Saat, saakeli soikoon, pitää mielessäsi, että linna on täynnä jesuiittoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät