Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Viimeisenä vapaaehtoisista saapui pitkä, vaaleaverinen ja näöltään reipas ja iloinen nuorukainen. Kah, Bertel! huudahti hänet nähdessään pieni ja paksu luutnantti Larsson, synnyltään ruotsalainen, kuuluen hänkin pohjalaisiin. Niinkuin näet, sanoi nuorukainen ja pudisti toverillisesti hänen kättään. Kas, poikaa, tahtoo "krympätä" uutta luutnantin arvoaan!
Hetkiseksi pysähtyi hän ollen kahdella päällä, ja Larssonin varoitus muistui hänen mieleensä. Olisiko tässä ansa? Kaikki oli hiljaa. Bertel astui miehineen rohkeasti, mutta hiljaa sillan yli. Kuka siellä? ärjäsi häntä vastaan pimeästä keisarillinen vartijamies. Ruotsalainen! huusi Bertel ja halkasi yhdellä iskulla huutajan pään. Toverit, linna on meidän!
Toisen, 22-vuotiaan Matin, oli määrä ottaa hoitoonsa Isokyrössä oleva maatila, perintönä isän orpanan, kadonneen Tuomas Larssonin jälkeen, ja nuorin, Bertel, joka oli vasta 15-vuotias, oli käynyt koulua Tukholmassa ja aikoi antautua opinteille, niin pian kun taas saataisiin yliopisto Turkuun.
Ensiksi on teidän luovuttava väärästä uskostanne ja julkisesti omaksuttava ainoan autuaaksi tekevän kirkon oppi. Ei ikinä! huudahti Bertel kiivaasti. Vaiti! virkkoi kapteeni. No niin, posito, että me luovumme Lutherin uskosta?
Heidän takanaan syntyi heti paikalla melua, munkit huusivat kohti kurkkuaan, nunnat säestivät, ja väkijoukko, joka tunkeili linnan pihalla, alkoi jo kuulostaa. Me olemme hukassa, kuiskasi Kätchen, jos emme mene takatietä nostosillalle... Kiiruhdettiin sinne ... melu kasvoi, kuljettiin vartijan ohi suurella portilla. Seis, ken siellä? Pietari ja Paavali! vastasi Bertel empimättä. Tultiin ulos.
Hänen toverinsa nukkuivat vielä matkasta uupuneina. Silloin avautui ovi hiljaa ja sisään astui hiljaisin askelin eilinen nunna, tuoden haavoitetuille virvoittavaa juomaa. Bertel tunsi päätänsä pyörryttävän. Mielenliikutuksensa valtaamana heittäytyi hän polvilleen nunnan eteen. Sano nimesi, sinä suloinen enkeli, joka vangituitakin muistat! huudahti hän.
Herra ritari, sanoi hän lyhyesti, minä tiedän, ettette pyydä kiitostani siitä, että te, toisin kuin kansalaisenne, olette toiminut niin kuin kunnian miehen tulee. Bertel nousi ylös hämillään tuosta ylpeästä käytöksestä, jota hänen kuitenkin olisi pitänyt osata odottaa.
Ken siellä! huudettiin maantieltä. Ruotsalainen! huusi Bertel rohkeasti samoinkuin Würzburgin portissakin, laukaisi pistoolinsa ääntä kohti ja huomasi ruutitulen valossa suuren joukon talonpoikia, jotka olivat asettuneet murroksen ympärille. Hän käänsi hevosensa, käski miehiään seuraamaan ja lähti laskemaan täyttä laukkaa takaisin Landshutiin päin.
Ei mitään armoa aatelille! vastasi talonpoikaiskuningas. Varo itseäsi! huusi vanhempi Larsson. Tuomio voi tulla oman pääsi päälle. En pyydä armoa, virkkoi Bertel, näennäisesti rauhallisena. Hyvästi, isä! Hyvästi isänmaani! Minä menen, enkä tule koskaan takaisin. Hetkinen vielä! keskeytti hänet Meri, joka vaivalloisesti ja mitä suurimman liikutuksen valtaamana asettui hänen eteensä. Sinä menet!
Ehdottomasti vetäytyi hän takaisin ja jäi hetkiseksi seisomaan epätietoisena mitä tekisi. Näettekö hänet? kuiskasi Pekka. Se on itse paholainen. Vaikka olisikin, vastasi Bertel päättävästi, niin täytyy meidän ainakin ottaa selko siitä, mitä hänellä on täällä tekemistä. Ja sen sanottuaan löi hän muutamia voimakkaita iskuja suljettuun oveen. Ei auennut ovi, ennenkuin pitkän odotuksen jälkeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät