Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Heidän takanaan syntyi heti paikalla melua, munkit huusivat kohti kurkkuaan, nunnat säestivät, ja väkijoukko, joka tunkeili linnan pihalla, alkoi jo kuulostaa. Me olemme hukassa, kuiskasi Kätchen, jos emme mene takatietä nostosillalle... Kiiruhdettiin sinne ... melu kasvoi, kuljettiin vartijan ohi suurella portilla. Seis, ken siellä? Pietari ja Paavali! vastasi Bertel empimättä. Tultiin ulos.
Kaikkien pyhäin nimessä, puhukaa hiljaa, kuiskasi nunna tuskin kuuluvasti. Minä olen Kätchen ja olen tullut teitä pelastamaan. Suuri vaara uhkaa teitä. Huomenna odotetaan piispaa tulevaksi, ja isä Hieronymus, teidän ja kaikkien suomalasten leppymätön vihollinen, on vannonut polttavansa teidät elävältä pyhimysten kunniaksi. Sinun pieni, hieno kätösesi! huudahti Larsson ihastuksissaan.
Suokoon Jumala, ettei hän pääsisi näiden muurien sisälle ja ettette tulisi vastakaan ymmärtämään minua paremmin kuin nyt... Katsokaa, he valmistautuvat siltaa valloittamaan ... he heittävät lankkuja kaarien päälle. Se on uhkarohkeaa. Tuolla kaatui neljä miestä yhdellä haavaa! huusi Kätchen.
Kätchen, torui Regina, varo puhumasta pahaa munkkien messuista! Muista, että meidän rippi-isämme, isä Hieronymus, on Jeesuksen pyhän veljeskunnan jäsen, ja että hän myöskin on pyhän inkvisitsionin jäsen. Linnan vankila on syvä ja pimeä. Kätchen meni vähäksi aikaa sanattomaksi.
Milloin tuolla milloin täällä iski kuula ruotsalaisten keskeen, jotka parhaansa mukaan koettivat hakea suojaa rantarakennuksien takaa. Auta, pyhä Maria, tuolla kaatui mies kuolleena maahan! huudahti Kätchen, joka ei voinut salata osanottoaan. Pyhä Fransiskus olkoon siitä kiitetty! virkkoi vanha Dorthe, neiti Reginan imettäjä, jonka isä Hieronymus oli määrännyt vartioimaan kaikkia hänen tekojaan.
Siitä on ollut seurauksena, että niin hyvin neiti Regina kuin jesuiitta ja varsinkin Bertel, joka on kertomuksemme päähenkilö, ovat kulkeneet ohitsemme kuin muodottomat varjot. Entä Kätchen, huomautti isoäiti. Minä puolestani tahtoisin tietää jotakin tuosta iloisesta, siivosta lapsesta.
Sano nimesi, paljasta kasvosi ... oi, minä olisin tuntenut sinut tuhansien joukosta ... sinä olet neiti Regina! Te erehdytte sanoi sama, heleä ääni, jonka Bertel oli kuullut eilen. Se ei ollut Reginan ääni, ja kuitenkin oli ääni tuttu, mutta kenen? Bertel ponnahti ylös ja tempasi hunnun nunnan kasvoilta. Hänen edessään seisoi kaunis, lempeä Kätchen hymyilevin kasvoin.
Kätchen lennähtää ylös ja heittäytyy, huolimatta siitä erosta, mikä on hänen porvarillisen pukunsa ja tuon kallisarvoisen samettiviitan välillä, Reginan syliin, joka liikutettuna halaa uskollista lapsuudensa ystävää.
Kunniani kautta, olenpa minä koko kollo, kun en sitä heti paikalla tuntenut. No niin, ihana ystäväni, Pyhän Pirkitan kunniaksi otan minä sinulta tuossa paikassa suudelman... Ja kapteeni piti sanansa. Mutta Kätchen riuhtaisihe irti ja virkkoi: Jos ei junkkeri pysy aloillaan, saa hän paistua roviolla, se on varma. Pian, sitokaa minut sängyn jalkaan ja solmitkaa huivi suuhuni.
Mutta onhan kauheata tappaa. Kreivi Fritz hymyili. Neitsyt Kätchen, olisittepa nähneet Breitenfeldin tappotanteren! Yhdeksäntuhatta ruumista. Se on inhoittavaa. Voitteko sanoa minulle, kreivi, ketä nuo ratsumiehet ovat, jotka keskellä kuulasadetta seisovat rannalla ja näyttävät tarkastelevan linnaa? Suokaa anteeksi, suloinen serkkuni, ruudin savu alkaa himmentää näköalaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät