United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isokyrön talonpoikaiskuningas istuu korkeaselustimisessa tuolissaan vähän matkaa takkavalkeasta ja kuuntelee hajamielisenä tytärtään Meriä, joka takkatulen valossa korkealla äänellä lukee muutamaa lukua Agricolan suomalaisesta Uudesta Testamentista, sillä koko Raamattu ei ollut silloin vielä suomennettu.
Etevimmät seurakuntalaiset haudattiin kirkon lattian alle. Talonpoikaiskuningas Aaron Perttilä oli kumminkin omasta ja sukunsa puolesta luopunut tästä kunniasta. Vaikka oli kopea eläessään, oli hän kuollessaan nöyrä. Kirkkomaan luoteisesta nurkasta oli hän valinnut itselleen erikoisen aidatun paikan. Sileä kivi, johon kirjaimet A. P. ja vuosiluku 1638 oli hakattu, oli hänen ainoa muistomerkkinsä.
Päärakennus oli vielä sama, missä talonpoikaiskuningas Aaron Perttilä ennen muinoin hallitsi; mutta sen läheisyyteen oli rakennettu pitkä jono sivurakennuksia ja varastohuoneita; metsä ja erämaa olivat vetäyneet niin kauas, että näkyivät vain tummana juovana taivaan rannalla, ja koko tämä viljava tasanko, niin pitkälle kuin silmä kantoi, oli talon tiluksia ja uudisviljelyksiä, jotka todistivat, että Perttilä oli Suomen jyvärikkaimman pitäjän jyvärikkain talo.
Minä kiitän sinua ... minä rakastan sinua!... Sinun täytyy tulla mukaani, minä en enää koskaan sinua jätä. Mutta sinä et kuule minua. Sinä olet niin kalpea ... auta, Jumala!... Hän on kuollut! Tyttäreni! Ainoa lapseni! huudahti musertuneena Perttilä, tuo vanha, rautainen talonpoikaiskuningas.
Ymmärtääkseen, mistä nuo lähenevät varjomaiset olennot olivat siihen ilmaantuneet, on muistettava, että paljon lähiseudun kansaa oli kokoontunut nostokkaiden lähtöä katsomaan. On myöskin mainittava, että Isokyrön talonpoikaiskuningas oli jäänyt yöksi kaupunkiin arvattavasti toivoen Maria Eleonoran miehiltä saavansa kuulla jotakin Bertelistä.
Kreivi varoi koskettamasta siihen kohtaan, että tämä oli hänen isänsä koti, sillä talo olisi tietysti ollut hänen, ellei talonpoikaiskuningas olisi tehnyt tyttärensä poikaa Kustaa Bertelsköldiä perinnöttömäksi.
"Talonpoikaiskuningas on voittanut etujoukkomme Castrum Siviumin luona." "Kuka", kysyi nyt Matasunta puolestaan kiihkeästi. "Olkoon menneeksi", sanoi Guntaris, "nyt saat sen tietää, eihän sitä kuitenkaan voi enää salata. Faesulaen kreivi Vitiges." "Vitiges", kuiskasi Matasunta loistavin silmin ja veti syvään henkeään.
Tuolla, sanoivat he tulee Isokyrön talonpoikaiskuningas, eikä Vaasa ole arvannut hänelle kunniaporttia pystyttää. Taitaa pitää itseään liika hyvänä riiheen, ja aikoo varmaankin sotamieheksi ja siitä kenraaliksi! Varokaa itseänne, katsokaa, kuinka epäsuosiollisesti hän silmäilee ympärilleen, tuo pirttiparooni! Jos olisi hänen vallassaan, niin kytönä hän Vaasan polttaisi!
Ei mitään armoa aatelille! vastasi talonpoikaiskuningas. Varo itseäsi! huusi vanhempi Larsson. Tuomio voi tulla oman pääsi päälle. En pyydä armoa, virkkoi Bertel, näennäisesti rauhallisena. Hyvästi, isä! Hyvästi isänmaani! Minä menen, enkä tule koskaan takaisin. Hetkinen vielä! keskeytti hänet Meri, joka vaivalloisesti ja mitä suurimman liikutuksen valtaamana asettui hänen eteensä. Sinä menet!
Silloin kirosi vanha talonpoikaiskuningas oman sukunsa, teki erään ystävänsä pojan lapsekseen ja otti häneltä ja hänen jälkeläisiltään sen pyhän lupauksen, että he leppymättömästi taistelisivat aatelistoa hävittääkseen, sen täydellisesti tuhotakseen. Tämä lupaus on jo kantanut hedelmiään.